Suomi (Laethén)
| Suomi. Kaksi sonettia. Kirjoittanut Rafael Laethén |
I.
muokkaa- Oi Suomi armas, mikä rikos tuoda
- Voi sullenkin niin kovan kohtalon,
- Ett’ iku-orjana vaan kaukaa luoda
- Saat silmäs vapauden loistohon?
- Asuiko pahuus povessas, kun juoda
- Sait oman veres – tähden sovinnon,
- Vai ootko, kun ei haavas enää vuoda,
- Unohtava, mi elos määrä on?
- Ei, ei! Sä alle vitsan jouduit varhain,
- Siks että, niinkuin kuusi kuortunut,
- Sä ahdingossa menestyisit parhain.
- Siis kärsi! Siin’ on sulle taistelut
- Ja siinä kuulus yli tähtitarhani, –
- Jos kerran rasitukseen murtaut.
II.
muokkaa- Viel’ ovat kalvat sortamassa maita,
- Ja veren viattoman tulvaa vuo,
- Viel’ ompi kynän hurtta-sotilaita,
- Ja väkivaltaa nekin ilmiin tuo.
- Vaan riisu, Suomi, pelvon rautapaita
- Ja työhön ryhdy valon lieden luo,
- Siin’ oot sä kasvava kuin rannan raita,
- Jok’ elonvoimaa ulapalta juo.
- Kas! Avoinna on tiedon meret aavat;
- Siis ammenna – se on sun urotyös,
- Jok’ arpeen saattavi sun poves haavat. –
- Siis ammenna! Ja viha, vaino myös,
- Niin itsessäs kuin muissa, lopun saavat,
- Kun valistuen päätät pitkän yös.
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. II. 1873. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.