Suomi
Suomi. Kirjoittanut Nikolai Kari |
- Oi Suomi, sä Pohjolan ihana impi,
- Sun otsas on kirkas kuin kultainen koi,
- Sun luontos on luja, sun syömessäs lempi
- Mi onnea oikeaa tarjota voi.
- Kuin kimmellys heleäin helmien päilyy
- Sun ylläsi järvet nuo tuhantiset,
- Ja rinnoillas, helmoillas ilmassa häilyy
- Vyö-vuorilta hongikot juhlalliset.
- Myös Vellamo suopea, sylissään pitäin,
- Käs’varsinpa vaahtisin nostavi sun,
- Ja ylhäältä ympäri katsella suo, näin
- Näät Pohjolan raittihin, rakastetun.
- Näät talvisin taivaalla Pohjolan palon
- Yön synkkyyttä, kammoa karkoittavan
- Ja kesäisin yölläkin auringon valon
- Uutt’ eloa ijäistä ennustavan.
- Näin luontos on lempeä, lumoavainen,
- Ja voimasta valon sä kirkastut vaan.
- Myös nuoruus ja vapaus sull’ on sellainen
- Ett’ taivutat itseäs ihailemaan.
- Kaikk’ katsovi nuoriso sun suloisuuttas,
- Käy kilvalla sinua kosimahan.
- Se turvata tahtovi tulevaisuuttas
- Ja päästä sun suosios nautintahan.
- Mut kosijat kaikki ei lempeää voita:
- Pois mielestäs unhotat unelijaan,
- Sä siedä et vapautes vangitsijoita,
- Et niitä kuin kieltäs käy kahlehtimaan;
- Vaan vapauden, totuuden taisteluss’ sulla
- Ken huomavi hamehes hurmeutuneen,
- Ken sankariks taisteluis tahtovi tulla
- Sen tunnustat sulhokses sulkeutuneen.
- Siis taisteluun totuuden puolesta miehet!
- Päin valoa suloista Suomen käy tie!
- Tää morsian soinnuttaa, jalostaa mielet
- Ja kosijat onnelaan ohjavi, vie.
- Siis Suomi, kun suonissas virtavi veri,
- Mi heloittain hehkuu, ja voimalla lyö,
- Sä meitäkin lämmitä, johda ja peri
- Niin siunauksen tuottavi lempemme työ.
Lähde: Savo 17.10.1879.