Suomenniemeltä huhtikuun lopulla
| Suomenniemeltä huhtikuun lopulla. Kirjoittanut Antti Karhu |
– Suomenniemeltä huhtikuun lopulla.
Lieneepä jo vuoro minunkin joku pännällinen löpätä mustetta paperille, koska en ole suinkaan ikävystyttänyt lukijoita loruillani koko vuosikauteen; eikä kukatiesi nytkään olisi tullut kynään ryyhdytyksi, ell’ei tuo eräs siveyden harrastaja D. N. Suomenniemellä, tämän lehden 25 numerossa, olisi julistellut kuntamme siveydellisiin oloihin koskevia seikkoja.
Mitä arvoisa kirjoittaja puhuu kansakoulumme asemasta, sen myönnän kaikin puolin oikeaksi, ja sitä itsekin olen jo ennen useimmiten sanomalehdissäkin yleisön ihmeteltäväksi ilmi tuonnut – ja muuta en tähän voi sanoa – kuin ”blagodarju pokorno.”
Mutta mitä tulee kortin helvetilliseen pelaamiseen, niin tässä emme suinkaan vedä köyttä yhdestä päästä. – Kuinka niin, ehkes on kysymys – juu tähän on vastaus: että kirjoittaja D. N. on tietysti pyhäkoulun opettaja omassa kinkerikunnassaan ja hänellä on kukatiesi valtaa estää ”pelihelvettiä” nielemästä kitaansa viattomia makupaloja. Mitä hän taas vieraan kinkerikunnan kylänlukuisilla kaipauksista kirjoittaa, niin kirjottaja on siitä hyvin epäselvä, sillä minä olin paikalla ja todistan, että mies oli siinä oikeammalla puolella kuin vaimo, ja lienee saanut totutun tapansa mukaan ansaitun palkkansa. Mutta sitä en ole nähnyt suinkaan, enkä itseltään kuullutkaan, vaikka asun 30 sylen päässä, sen vähemmä sitä tietänee D. N. vaikka on valmis julkisuuteen purkamaan luultuja lorujansa kuntamme häväistykseksi.
Ei olisi niin ihmeteltävää, jos joku loinen mies olisi ruvennut korttipeliä moittimaan, eikä D. N. (jos sitä hyvin paljon olisi tapahtunutkaan), sillä D. N. on tähän asti ollut paljon viriämpi korttipeliin, kuin pyhäkoulun opetukseen; ja entäs vielä, onpa muitakin paheita ihmisolennossa, ei ainoastaan korttipeli, jotka ovat julkisuuteen puhjenneet pahemmitta seurauksella ja, jota D. N:än perhekunnassa on enemmän ilmiin tullut viime aikoina kuin ilmoissa ikinä paikkakunnallamme.
Nyt lienee jo kylliksi tässä näin vähäpätöisen asian selvitteeksi, enkä tätäkään ole tehnyt sen tähden, että olisin pahin korttipelin puolustaja. Tosin tunnen varmasti kortit – ja ihan varmasti mikä on akka ja mitä sotamies, vaan en siltä ole puuttunut pelaajain paikoille, kuin noin kerta vuodessa enintäin.
Taipalsaarella, L:rannan markkinareisulla, olin taas korttipelarien koulussa, ja nyt en tiedä kuinka ahkeraksi olen oppinutkaan, jos pantaisiin kortit ”åt bordet”.
Soisin taas yksityisten loukkaukset lopetettaisiin tähän tänä vuonna kunnassamme, tätä toivoo se vanha.
Lähde: Lappeenrannan Uutiset 25.5.1888.