Suomenniemeltä Maaliskuulla
| Suomenniemeltä Maaliskuulla*) Kirjoittanut Antti Karhu |
– Suomenniemeltä Maaliskuulla*)
Lupaukseni mukaan lukijoille olisi nyt jotakin sanottavaa kuntamme ylhäisimmistä ja kaikkein alhaisimmista piireistä. – No nyt olisi tämä tehtävä, vaan kyllä tätä täyttämään, mä olen aivan arka ylhäisten ikeet näyttämään, nyt heikko ihmisparka. Sill’ tiedän paljon piilevän, vihaista mieltä mulle tää toimi olis tykkänään, parempi jollekulle, vaan kukas tähän tärkeään asiaan alun panee; jos en mää vanha vaikuta, ja aina alottane; Kuin vihamiehet viihdyttää; ja pyytää pauloihinsa, en tahdo enää viivyttää vaan lankeen verkkohinsa, antakaa armo kuitenkin, jos pahasti mää puhun. Mää en oo nähnyt kuitenkin, vaan puhun jälkeen huhun, vaan huhuiksi ei kuitenkaan nää oikein taida tulla, sill’ oikeuden pituista on selvä tieto mulle.
En ole nähnyt enkä paljon kuullunna moista kimpsaa kirkollisasiain toimimiesten välillä kunnassamme. Tuohon samaan kuuluu olevan ryhtynnä eräs kaikkein alhaisimmasta piiristä, mies semmonen jota myöskään en ole kunnassamme vielä kuullutkaan; – mies semmonen, sanon taas, joka vaimostaan on leipäeron tehnyt, ja lapsetkin tasan jakanna, no kah, kuinkahan tuo lienee noin ryhtynnä ylhäisiin asijoihin (en tiedä), että on evässäkillä pappia isäpuoleltaan persukkeille muksinna, että oikein on askit kolisna muka (en ole kuullut) josta tänäin on juttu oikeudessa. Samasta asiasta eli siitä ylhäisyydestä ja taaskin toisesta alhaisuudesta olis vielläkin sanomista, vaan kuin minulle kestä sanotaan ”Förlora icke tiden, skynda er, jag ber er” niin olkoon taas tänään sillään siintä kohdasta.
Vaan en malta olla mainitsemata tuota vielä epäsiveellisempää kohtaa kuin lukkari ja vallesmanni riitelee ja lieneekin juttu kohta. Lähdetäänköhän nyt noita kapumaan; en tiedä. Hyvät näkyy olevan esimerkit muillai jos minullai. Vaikiaa vaan on nähdä ja kuulla moisia rettelöitä vanhan miehen näin kunniallisessa kunnassa, kuin tähän asti on ollut Suomenniemi (paits minua) jonka hyvin todistanee meidän Kruununvoutimme herra asessööri Holm joka sanoo että ei senlaista seurakuntaa ole hänen piirissään, kuin Suomenniemi, johon nyt vielä vakuuden sai tänä vuonna rahan kannossa, kuin ei jäänytkään monta kuittia tähteeksi näinkään huonona rahan aikana, mutta minkästähden tulee vallesmanni meidän – lukkaria ryöstämään saanen kohta kuulla, jos ei kuitenkaan olis vaan ilkiä tapa; jota en sois jäävän perinnöksi poislähtevän miehen jälelle, oispa tuota tuossakin kuin itse taponein
tänne jään, – käyköön meillä vallesmanni eikä lukkarin luonna, tätä toivotan minä; – vaikka ilkeä on kutsua, useinkin on olleet hiilikarheet lattialla lukkarinkin käydessä meillä, ja viinaa ei vieraille piisaa, sillä oma vatsakin on useasti hoikka viinan puutteesta edeskin nykyjään; (hvar tyst.) – – empä vielä täkseen jättäisi tuota lukkarin puolustusta jos vaan tietäisin vissiin, ettei vallesmanni voittaisi. – Kehuu vaan että maksetaanhan meillä lukkarille toki palkkaa sama kuin muissakin pitäjissä taloaan kohti – ja entäs Kellokappa vielä erittäin, eikä tuosta suinkaan liene viran toimittaja suurta lukua tehnyt – enkä tiedä tosijaan, uusipa näkyy taas jo parin pyhän aikana olleen, – lopettanen taas tämän kyhäykseni vastaiseksi vastausta odottaen, ja jos ei tämä ole taas mielenne mukaan sattuna niin sanon hyvin ymmärrettyisi sanat: ”Det är svårt att göra er i lag” – tään sitten osaa ainakin – se vanha.
*) Tilan puutteesta myöhästynyt.
Lähde: Lappeenrannan Uutiset 1.6.1887.