Suomenniemeltä Lokakuun 6 päivänä

Suomenniemeltä Lokakuun 6 päivänä.

Kirjoittanut Antti Karhu


Suomenniemeltä Lokakuun 6 päivänä. Sukkela sulhanen, vain jöröpäiseksikö tuota voinee sanoa – en ymmärrä. Viime sunnuntaina olis pitänyt vihittämän kunnassamme pariskunta, joka todella olis ollut mahtavin paikkakunnallamme. Mutta lauantaina alkoikin sulhasta heiluttaa ja särkeä päätä, että täytyi hakea apumies virkansa toimiinkin, ja joka lieneekin ollut toden mukaista. No mites sitte? – Läksiäiset ja häät oli määrätty pidettäväksi yhdessä paikassa, morsiamen kotona, johon oli jo vieraat kutsutut. Häävieraita ei liene ollut kuin yksi perhekunta, jaa olipa se tosiaan puhemies kanssa, joka mäni pitoihin ja jätti sulhasen kotiin sairastamaan. Pappi, joka lienee ollut läksiäisvieras, oli ollut siellä saapuvilla; että jos sulhanen olisi toipunut terveyteensä, ja saapunut paikalle, niin olisi voinut tapahtua vihkimys sielläkin. Ja niin pitoja pidettiin mutta oikein vanhan tavan jälkeen, vaan sulhasta ei ollut. Seuraavana päivänä, jolloin häät vanhan tavan mukaan olisi pitänyt olla korkeimmillaan, niin oli sulhanen lähes peninkulman päässä, vaan muilla reisuillaan tietämättä häistä mitään, kohdakkoin tuli sulhanen meille, minä sanoin kuinkas häitten ja läksiäisten laita on, kuin sinä täällä kävelet? Sanoi vaan: ne on jo pidetty ja siellä talossa vihittiin. Toisena päivänä kysyi minulta mies, joka myllyyn mäni: kävikös Lukkari eilen teillä? johon sain vastauksen: että kävi. Katsoppas narrikasta sanoi lukkari, kuin ei mennyt häitään pitämään ja vihille! Tuli vaan tänne kävelemään! Uutta on vaan tuokin kepponen, jonka uskon todeksi, koska en itsekään valehtele enemmän kuin ennen Risto Korppinen, piirrän vaan nimeni alle ja se on sama kuin ennenkin se vanha,

Antti Karhu.


Lähde: Lappeenrannan Uutiset 16.10.1888.