Suomenniemeltä Kesäkuun lopulla

Suomenniemeltä Kesäkuun lopulla.

Kirjoittanut Antti Karhu


Suomenniemeltä Kesäkuun lopulla. Vähäisen vielä vastinnetta T. N:lle L. Uutisten 46 numeroon.

Hyvin epätaattavalta tuntuu nyt kynään ryhtyminen, sentähden että josko toimitus ottaa palstoihinsa näin vähäpätöisiä yksityis-jutelmia. Ja toiseksi, taas tärisyttää kättä tuo asia: että kuin minulle ei ole tullut vastinetta sanomalehdissä kirjoituksistani koskaan, – vaan nyt luo mahtava Naaka (eli hänen apumiehensä tuo tunnettu ”Pono-marj.”) on käynyt läpitunkevalla tavalla kimppuuni sanomalehtien palstoissa. Mutta jos suotaisi minun tässä joku sana lausua. Kirjoittaja sanoo ei rupeavansa kiistelemään pitkältä minun kanssani. No niin, hyvä ”Dvo-ju- rodl- njibratt”. Ei olekkaan kiistelemistä minun kanssani, sillä minä en ole koskaan naapurin silmäkulmia kohotellut, enkä tirkistellyt niin kuin nuo nykyiset paikkakuntamme kirjurit näkyvät tapanaan pitävän. Sillä mitähän oli tuo alku kortti-pelistä ja pelihelvetistä, jota pahetta totuuden mukaan hyvin vähän saanee paikka-kunnallamme nähdä, koska sitä ei minullekaan näytetä. Ja onkohan tuo hyvinkin tavallista että yksi pappi pantaisiin korttipelin ehkäisijäksi pyhä-iltoina ympäri kunnan, ellei vaan ne, jotka hänelle on ilta-apulaisiksi määrätty. Ja täytyyköhän tuota ensi aluksi kurkulla soittaa ja yleisön silmille tyrkyttää, ennenkuin alkavaa pahetta hiljaisuudessa hämmentää.

Mitä kirjoittaja taas sanoo perhe-elämän ihailemisesta, niin siinä hän juuri sotii itseänsä vastaan, josta hän alun ottikin, enkä minä. Sillä olenkos koskaan silmäkarvojani silitellyt, ja malkaa siellä talletellut. Sanomalehdissäkin lukijakunnalle useimmat kerrat olen sitä ulos pullistanut etenkin viime vuonna L. Uutisten palstoilla, vaikka T. N. sitä ei suinkaan tiedäkkään, kun hän ei L. Uutista eikä paljon muitakaan sanomalehtiä näe, kuin toisen kädestä, vaikka on kyllä valmis sanomaan: että ”usea vanhempi on halukkaampi ostamaan kortit kuin kirjan”. Hänellä ei ole sitä vaakaa, joka minun sanomalehti-varastoni kannattaa kerrassaan mitata.

Ja niinkuin kirjoittaja toivoo, että antaa pyhäkoululle oma arvonsa, niin teenkin, ja toivotan myötäistä onnea tähänkin illan viettoon, eikä pitäisi sitten millään tavalla opettajan mennä nuorukaisten kanssa toiseen taloon korttia pelaamaan, vaan nuhdella heitä nöyryytetyllä mielellä. Ehkä se olisikin joksikin parempi paheitten estämiseksi, kuin se, että sitä torvella soitellaan kaduilla ja kujain kulmissa omaksi kunniaksensa ja heikkoutensa peitteeksi. Vain lieneekö luo tosiaan todellakin siveellisuyden juurikuva; ja sillä tavallakohan sitä malkaa omasta silmästä lapetaan?

Taas lienee jo kylliksi näin mitättömästä akkain asiasta, ja pyydän siis arvoisan lukijakunnan kannattamaan silmänsä sivuitse meidän naapurien riita-asioista, jota nyt suuren yleisön eteen tyrkytetään, minusta ei ole enään vastaajata.

Täänlainen on nyt se vanha

Antti Karhu.


Lähde: Lappeenrannan Uutiset 27.7.1888.