Suomenniemeltä, 30 p:nä tammik.

Suomenniemeltä, 30 p:nä tammik.

Kirjoittanut Antti Karhu


Suomenniemeltä, 30 p:nä tammik. Te rakkaat isänmaan ystävät, jotka olette alkuun panneet kalliin ja välttämättämästi tärkeän asian: korkeamman suomenkielisen oppikoulun perustaminen Vanhaan Suomeen, läänimme pääkaupunkiin Viipuriin, teille lausumme toivotuksemme, että piankin on kohoava pystyyn tieteellisyyden tikapuut Itäsuomen seimen päälle. ”Koska kuvepuut on vestetty, niin pian portaat on pistetty.” Niinpä niinkin. Läänimme, jonka kansa on muka jäykkäveristä, lähtee kukaties käsi kädessä muun Suomen kanssa tuota ylevyyden pylvästä pystyttämään ja siihen toimeen minäkin kuntamme puolesta ilmoitan täydellisesti myöntyväni. Vaan hartain toivomme on kuitenkin, että valtio, se meri, joka kalliot huuhtoo ja luodot peittää, voi tässäkin kohden meidän tarpeemme tyydyttää, ja vilkkuvat luodot allensa upottaa. Nyt vaan pyydän lausua sulimmat liitokseni asian alkuunpanijoille.

Nyt sykkii Suomen veri
Mun sydämmessäni,
Kuin lainehtiva meri
Lyö vasten luotoja.
Nuo luodot, vuoret kovat
Ei tuosta tottele,
Vaikk’ ovat aaltoin omat,
Niin ei ne pehmene,
Vaan ylös lainehia
Ne kovin kuohuttaa,
Kiiruusti juoksevia
Pohjahan painuttaa;
Kuitenkin lempi Suomen
Mun vielä virvoittaa.
Ei valta pahan juonen
Voi mieltä vaivuttaa,
Siis alan aineheni
Vanhalla tavalla.
Kuin kuohuu aatokseni
Ain’ tällä alalla:
Onnea alkavalle
Nyt tälle toimelle
Me kukin puolestamme,
Todella toivomme.
Tää armas maamme oma
On kallis Suomemme,
Vaan aika jos on kova,
Niin olkoon huolemme,
Ett’ eespäin rientää aina,
Kuin aalto kuohuva,
Niin ei voi vastus, vaiva
Meit’ alas polkea.

Antti Karhu.


Lähde: Ilmarinen 12.2.1879.