Suomenmaa.

Kirjoittanut August Favén


Viljavat vainiot, niityt ja saaret
Tuoksunsa loitolle levittävät.
Rannikot tuolla, kuin kukkivat kaaret,
Aalloille lempeinä hymyilevät.
Laaksoissa laulavat kerttuset, peipot.
Kilvanpa rastahat räikyttävät.
Korvessa käkösen kukunnat heikot
Illoilla korvihin vilistävät.
Lammikot läikkävat tyyninä aivan,
Taivahan kaarevan kuvastavat.
Katsellen niitä mä unhotan vaivan
Kaiken ja kaihoni katkerimmat.
Siunattu olkohon syntymämaamme,
Siunattu rakkahin Ruhtinaskin!
Tääll’ oli kehtomme täällä me saamme
Äitimme helmassa hautammekin.

A[ugust]. F[av]–én.


Lähde: Tampereen Sanomat 21.6.1879.