Suomenkielen vallallensa pääsemisestä

Suomenkielen vallallensa pääsemisestä. *) (Laulanto: Ännu på tidens mörka vågor j. n. e.) Kirjoittanut Antero Warelius

Jo Kauvan kantoi Suomenkieli

Juur kauhioita kahleita,

Harvalla rohkeus ja mieli

Oil näistä edes valittaa’;

Kuin orvolapsi holhoojalta

Vaan kehumista kuulla’ saa,

Kuin meitä hyvin vieras valta

Ain’ sanoi kasvattavansa’.

Nyt meitä viimein heitettyä

Venäläisille’ veljiksi

Palamaan rupeis miesten sydän

Halusta Suomalaisiksi:

Nyt Renvall, Gottlund, muita monta

Nousivat kielen sankaria

Vaatimaan joukkoo surutonta

Seuraaman ajan vaatimia.

Usiat nauroit, torkkuit toiset,

Muutamat vihastuivatkin,

Ei toimet uudet vaivalloiset

Mahtuneet täysiin vatsohin;

Mut kansa nuori kasvavainen,

Semmenkin Opistossamme,

Jo ompi varsin toisellainen

Ja Laiska-Jaakot harvenee.

Suomea kuitenkin nyt vielä

Kirkoissa julmin raadellaan,

On pappeja, jotk’ eivät tiedä’,

Kuin mitä juur heilt’ vaaditaan –

Ja papeiksi he pääsneet ovat,

Vaikk’ varsin renkoo saarnaisit!

Kuin käytynä on koulut kovat

Ja ruotsalaiset eksaamit.

Siis olkoon kiitos Keisarille’

Käskystä, jolla pakottaa

Paimenet taitaan laumaisille’

Puhua’ omaa puhetta,

Ja taitavaiset Suomenkieltä

Asettaa’ Kirkkoherraksi

Niit ennen, joilla kyll’ on mieltä

Itsens’ ei kansan hyödyksi.

Emm’ ole’ koskaan unhottavat

Sit’ armollista suosioo,

Jost’ Oppivaiset täällä saavat

Suomensa’ taidon palkintoo,

Siis Mensikov on muistettava

Ja muut kuin tätä toimitit,

Jokainen heit’ on rakastava,

Kuin siteitämme helpotit.

O! miellyttäköön Luoja vielä

Keisariamme päästämään

Myös kouluhimme Suomenkieltä

Ett’ tulisimme ymmärtämään

Niin Tuomaritten tutkimiset

Ja Virkamiesten päätökset,

Kuin Parantajain neuvomiset,

Opit ja hyvät laitokset.

*) Tämä virsi on tehty kuultua kahdesta Keisarillisesta päätöksestä vuonna 1846, joista edellinen (4 p. Maalis-kuuta) säättää että papeiksi aikovaisten pitää itsiänsä’ Suomenkielessä harjaittaman ja näyttämän taitavansa’ sitä sekä lukea’ että kirjoittaa’, jälkimäisessä (21 p. Maalis-kuuta) on vuosillisten raha-kehoitusten asettamisesta niille’ Oppivaisille, jotka Suomea halullisesti’ harjoittavat, ja niiden pappein paremmasta oikeudesta Kirkkoherroiksi päästä’, jotka ovat täydellisemmät Suomenkielessä, kuin niiden kanssa-hakioiden jotka tässä kehnommat ovat.

Lähde: Suomettaren vuosikerta 1847, 26. tammikuuta s. 1. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 21.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Suomettaren vuosikerta 1847. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/smtr/smtr1847_rdf.xml.