Suomen voima
Suomen voima. Kirjoittanut Eero Eerola |
- Ei yksin soitto kannelten,
- ei tiedon, taidon taika
- ne auta maassa hankien,
- kun ankea on aika,
- kas, tarmoa me tarvitaan,
- pää pysty, sitkas selkä,
- ei muuten maine Suomenmaan
- se maailmoilla helkä.
- On aika kiire, kuumeinen,
- maan kansat rientää kisaan,
- yks luottaa painoon kultien
- ja toinen voiman visaan,
- yks aseitansa tahkovi
- ja toinen maata tonkii,
- tää suuret kirjat tutkivi,
- tuo salatiedot onkii.
- Ja kaikilia on määränä
- tää elon kilpa kestää,
- niin kansansa kuin itsensä
- noin kaatumasta estää.
- Ja kunniaks on kilpa ain,
- kun käydään miehen miellä,
- päämäärä korkealla vain,
- ja selvällä ain tiellä.
- Ja paljon meiltä vaaditaan,
- maan pienen, karun lapset,
- me kaikki voimat tarvitaan,
- saa vielä harmaahapset
- ne täällä kestää miehinä
- ja kantaa taakkaa elon,
- mies heviin tääll’ ei hellitä,
- ei tunne kieltä pelon.
- Ei meidän päällä palmupuut,
- ei puunna punatertut,
- mut meill’ on vilppaat illansuut
- ja laulaa leppäkertut,
- ja vaikkei vainioillamme
- juur’ liioin heili nisu,
- on meillä kumminlahjamme:
- tää murtumaton sisu.
- Sen voiman maasta saimme me,
- sen antoi korven henki,
- sen itsehemme imimme,
- kuin taatot uskon senki,
- ett’ eessä tarmon väistyä
- on pakko hyyn ja hallan,
- on pakko korven pehmetä
- ja nousta pellon vallan.
- On pakko hukan huutojen
- jo käydä loitommalle,
- ja karjankaato-karhujen
- jo painaa pakosalle.
- Tää suomalainen sisumme,
- tää Suomen suvun voima,
- on meidän valtakirjamme,
- maan, luonnon aateloima.
Lähde: Eerola, Eero 1930: Kuokka, miekka ja auringon armo: isänmaallisia runoja. Forssan kirjapaino o. y., Forssa.