Suomen oikeus

Kirjoittanut Lauri Letonmäki


Sen imetti äiti jo lapselleen
ja perintö tuo oli taaton;
sitä mietti kumara kuokkamies
ja uneksi matkaaja maaton.
Sukupolvesta polveen se elänyt on
maan laissa ja veressä kansan.
Se kamartui pohjahan kallion,
imi peltohon juurillansa.
Vei vilu ja rutto ja nälkä vei
ja miekka niin miestä monta.
Mut Suomen oikeutta ne ei
vain kukista kuolematonta.
Kakspäinen kotka sai saaliistaan
toki nielemättömän eineen.
Ei tsaari verinen Venäjän maan
sitä hirttänyt pyöveleineen.
Sillä kansamme kanssa se kasvanut on
ja sen kansan henki on vapaa.
Yön myrsky paiskasi sen kumohon
– pää pystyss’ sen aamu taas tapaa!
On Suomen oikeus kunniaan
ja valtaan nouseva kerran.
Pian kansan tahto jo on laki maan
ja kansa on huoneensa herra!
Pian vapaana oikeus Suomenmaan
jo orjuuden on kapaloista.
Te piirtäkää Suomen historiaan
sanat ”heinäkuun kahdeksastoista!”

(Heinäkuu 1917)


Lähde: Letonmäki, Lauri 1918: Ohjelmarunoja: 2:nen vihko. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.