Suomen naiselle

Suomen naiselle. Kirjoittanut Kaarlo Luoto

Nyt nainen Pohjolan

sä eellä kuljet muista

siskoistas maailman.

Se taiston ankaran

on tulos vaateluista

ja tiedon voittoisan.

Soi valo loistehen

ja lämmön sulatella

pois luulot ennakon,

soi tieto tuntojen

jo nähdä valvehella

myös naisen taistohon.

Kas, sorto heikommat

toisiinsa yhteisellä

se kiintää toivolla

ja mielet eloisat

näin hengen sitehellä

lujittaa taistossa.

Tää pieni kansamme

voi elons’ säilytellä

vain voimin yhteisin,

kun myöskin naiselle

suo tilan työskennellä

näin rinnoin vapahin.

Silloinpa kansa on

jo hengen yhteistyössä,

jaloissa toivoissaan,

on sorto voimaton

ja hehkuu valot yössä,

ja päivää vuotetaan,

kun katkee kahlehet,

ne, mitkä takoi aika

tuhanten vuosien,

ja kietoi ihmiset

tää turman taika

näin yöhön luulojen.

Jo riviin veljies

näin astuit Suomen nainen

pois yöstä aikojen.

Jo täyttyi toivehes:

sä olet kansalainen

ja täysi arvoinen.

Sä kodin valtias

luot hengen heimollesi

ja lämmön, sielunki;

voit nostaa kansahas

sä intoaartehesi,

se sun on voittosi.

Sinulla hengen työ

voi kodin kaunistella

ja kukkaan kansasi.

Pois orjamielen syö

se tieto lapsella

min äiti antavi.

Ja kansan yhteistyö

voi luoda päivää suurta,

pois sumut poistella,

jos vapaa sydän lyö,

jos heimohengen juurta

itääpi rinnoissa.

Suo sielus herttaisen

sä jalostua vainen

ain aamun koitoksi,

ja poikais rintahan

luo henki spartalainen

tään Suomen voitoksi.

Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.