Suomen maine
Suomen maine. Kirjoittanut Kustavi Grotenfelt |
- Niinkuin heräjävä immyt
- Ihana oil Suomen niemyt
- Sinisilmäns’ auaisten,
- Aaltoisasta kehdostahan
- Päivää nousten ihaamahan,
- Avaruutta ilmojen.
- Kunnahalle koivahainen,
- Laaksoon tuomi tuoksuvainen
- Kasvatteli juuriaan;
- Lehtoon lensi vilvakkahan
- Rastas raksahuttamahan
- Raikkahia laulujaan.
- Usein säilät säkenöivät,
- Kalvat verta ikävöivät
- Näillä Suomen saloilla.
- Hurmehissa oli tanner,
- Urhoin verin kostui manner
- Sotahuutoin kaikuissa.
- Usein soitto kantelehen
- Yli maan ja manterehen
- Täällä raikui lumoten:
- Käestä silloin kalpa vaipui,
- Laulun sävelestä taipui
- Sydän kova ihmisen.
- Mutta uljuus urohitten,
- Tenhomahti laulajitten
- Katosko jo iäksi?
- Kannel Väinön lumoovainen,
- Kalpa Kaukon kirkkahainen
- Ainiaksko katkesi?
- Ei, ei! Vielä Suomen kansa
- Matalissa majoissansa
- Isäin töitä muistelee.
- Vielä eloon toivoisahan
- Pitkästä jo unestahan
- Kalevala havaitsee.
- Vielä säilä hietras välkkyy,
- Vielä Väinön kannel helkkyy
- Kankahilla Kalevan,
- Tulen lailla salamaisen
- Maine kansan Kalevaisen
- Ihastuttaa maailmaa!
Leimu [Kustavi Grotenfelt].
Lähde: Ylioppilas-Albumi J. V. Snellman’in 75 vuotisen syntymäpäivän muistoksi 13 p. Toukokuuta 1881. 1881. Helsinki.