Suomen lippu (Aho)
| Suomen lippu. Kirjoittanut Juhani Aho |
Suomen lippu elköön enää liehuko juhlariukujen nenässä, sinivalkonen elköön enää saako vilkuttaa meitä tervetulleeksi isänmaallisiin juhliin.
Paljaat ovat riuvut, lepattaen lyövät irtaimet nuorat tyhjiä tankoja vastaan.
Vihan tuuli ne vei, katehen viima ne karisti.
Entäkö karistakin? Mitä me nyt liehuvilla lipuilla, mitä me viireillä vilkuttavilla?
Liehuvathan ne meidän nostamattammekin, vilkkuvat vetämättämmekin, näemmehän ne, vaikka ovat kielletyt näkymästä!
Taannoin niitä tuskin huomasimmekaan, väliä pitämättä niiden ohitse kuljimme, nyt ne jo kaukaa loistavat silmäämme – loistavat poissaolollaan.
Ennen ne köynnösten ja kukkien lisänä hupenivat muiden juhlakoristeiden joukkoon, nyt emme muita koristeita muista kaivatakaan. Kaikkien silmät niitä alastomien salkojen päästä etsivät ja ne sieltä löytävät... Nyt ne vasta heiluvatkin, nyt ne vasta hulmuavatkin. Näemme ne huoneiden harjoilla, nostamme ne honkien latvoihin, kiinnitämme ne koivujen oksiin, sidomme ne joka seipähän nenähän, – näemme siksi, että tahdomme nähdä.
Luulivat kai iäksi lippumme ottaneensa, ainiaksi viirimme vieneensä, uskoivat omamme unohtavamme ja vieraat omistavamme.
Eivätkö tienne, että missä valkonen poutapilvi taivaan sinikannella vaeltaa, siinä on Suomen lippu; – että missä luminen vaara taivasta vasten kuvastuu, siinä värimme; – että missä valkopurje ulapalla paistaa, siinä viirimme?
Vai kieltänevätkö pilven taivaalla kulkemasta, lumen valkealle paistamasta, tuhannet järvemme sinertämästä?
Saanevatko taivahat tummenemaan, saanevatko hanhemme harmenemaan, voinevatko estää päivän purjetta valaisemasta?
Ylettänevätkö kätensä nämäkin lippumme riuvuistaan repimään?
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. VI. 1899. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.