Suomen kielen kohtalot
Suomen kielen kohtalot. Kirjoittanut Juho Ranginen |
- Synkkä aika muinoisin
- Ol’ isänmaassamme,
- Kuin ruotsin kielen kahlehin
- Sidottiin kielemme.
- Ei ennen paljon haastaneet
- Oppineet kieltämme,
- Ei liioin sitä suosineet,
- Se murti mieltämme.
- Näin oli vuosisatoja
- Jo aika kulunut
- Ja talonpoikain majoissa
- Kielemme säilynyt.
- Vaan ajan armaan rientäissä
- Kohosi kielemme,
- Kuin suomen henki miehissä
- Heräsi maassamme.
- Alkoikin ruoste kuluttaa
- Kielemme kahleita
- Ja uusi henki innostaa
- Suomemme poikia.
- Sit’ katsoi kansa ilolla,
- Kuin kävit jalohon
- Nuo sankarimme innolla
- Vapauden taisteloon.
- Ne orjuuden pois riisuivat
- Ja uuden hengen toit,
- Ne kielen kahleet katkoivat
- Ja vapaan hengen loit.
- Nyt suomen kieli vuorostaan
- On noussut soimahan,
- Se riensi poijes piilostaan
- Kouluissa kaikumaan.
- Nyt runoillut ylistäin
- Suomea laulelee
- Ja kansan sydän riemastuin
- Ilosta sykkäilee;
- Siis eläköhön kielemme,
- Vapauden vallitkoon
- Ja vaikuttakoon maassamme,
- Onnemme siinä on!
Lähde: Pohjois-Suomi 3.9.1879.