Suomen kansanopistojen vienankarjalaisille oppilaille

Suomen kansanopistojen vienankarjalaisille oppilaille. Kirjoittanut Eino Pakarinen

Terve teille nyt siskot, veljet

Väinön laulujen laajan maan!

Poiss’ on sortajan este, teljet

tulla toistamme oppimaan.

Terve, terve nyt kaksin kerroin,

kauan oommekin kaivanneet,

toivon pettäen, monin verroin

innokkaammin vaan varronneet.

Kauan kahtia jaattu kansa

yhtyäkö jo vihdoin sais?

Väinön kannelko soinnultansa

vielä puhdasna kajahtais?

Toive kaunisko toteutuisi,

haave vanha ja aina uus:

riita, vainoko unhoittuisi

työn ja laulun ois vastaisuus.

Suuri-Karjala, sunko työsi

laulu Suomen on uudistaa?

Nosta pääsi jo, vyötä vyösi,

nyt on aikasi ponnistaa!

Aura routahan kyllin syvään

henkisenkin nyt vainion,

Luojan armopa tähkään, jyvään

saapi raskaankin raivion.

Uskon: suuressa Suomelassa

pyhäpäivä on kerran taas,

laulu, kunto taas Karjalassa,

minkä riita ja vaino kaas.

Uuden hohtavi pirtin hirret,

kukkii pihlaja, pyhä puu,

helkkyy uusina vanhat virret,

laulaa lehto ja salmen suu.

Paiste päivän ja armo Herran

nostaa täytelät tähkäpäät

hengen, aineenkin yhdenverran,

sen, oi Karjala, kerran näät!

1918.

Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Sarkatakissa: säkeitä vapaudelle ja isänmaalle. Suojeluskuntain kustannus osakeyhtiö, Helsinki.