Suomen kansalle.

Kirjoittanut Ludvig Gabriel Kiljander


Oi terve, kansa, suku urhojen,
Sä kansa pieni Pohjan kankahilla!
Ain’ elä muistoss’ esi-isien
Ja taistele vaan rauhan asehilla!
Ei löydy kansaa, joka kärsinyt
On enemmän kuin esivanhempamme,
Jotk’ kylmät, sodat, näljät kestänyt
On eestä tämän armaan kotimaamme,
Ja kuitenkaan ei sortunut se vaan,
Vaikk’ usein poljettihin polkemalla;
Nyt esi-urhoin haamut haudoistaan
Näkevi polven seudull’ armahalla.
Siis koittakaamme heitä seurata,
Jotk’ eestä meidän kaikk’ on uhraellut!
Se häpeellistä olis’ tahrata
Sen kunnian, mi heilt’ on tulvaellut.
Niin hävitköhön paulat vääryyden
Ja veljellisest’ täällä taistelkaamme
Edestä valkeuden, totuuden,
Niin siunauksen jälkeisiltä saamme!
Oi kasva kansa Suomen kantama
Ja edisty vaan valkeuden tiellä!
Sä loista kauas pohjanpalona!
Oi suureks’ saaos maine maani vielä!

L[udvig]. G[abriel]. [Kiljander]


Lähde: Ilmarinen 25.1.1879.