Suomen kaarti 1877–1878

Suomen kaarti 1877–1878. Kirjoittanut Minna Krohn

Kun sota Turkinmaalla

Jo riehui parhaillaan,

Ja viattomain veri

Vuos’ siellä tulvanaan,

Niin silloin miehet meidän

Myös riensi rivihin,

Ja moni isä jätti

Nyt vaimon, lapsetkin.

Laps’ kotinurkassansa

Vuodatti kyyneleen;

Pois läksi isä armas

Kentiesi ijäkseen.

Mut povehensa painoi

Nyt äiti surunsa,

Ja hiljemmin kuin ennen

Hän kätki kaipuunsa.

Sodasta kuului sana:

«Teidänpä kaartikin

Muassa ottelossa

Ol’ Gorny Dubniakin,

Kun vankka Suomalainen

Se hakkas päälle vaan; –

Mut moni sentään kaatui

Sotahan ankaraan».

Ja toinen sana kertoi:

«Kun yli Balkanin

Kovassa pakkasessa

Miehissä mentihin,

Ei ollut leipää tarpeeks’,

Ei myöskään vaatteita,

Vaan nälän, kylmän vaiheet

Nyt saatiin kokea».

Sanoma kuului kolmas:

«Miehenne joukottain

Uhriksi taudin joutuu,

Mink’ ennättävät vain;

Ja hiljallensa hiipii

Jo kuolo monen luo,

Ikuista rauhaa tarjoo

Ja väsyneelle suo».

Sill’aikaa rauha tehtiin

Ja sota lakkasi,

Ja harventuneet rivit

Kotihin palasi;

Myös joukko meidän pieni

Läks’ paluumatkallen,

Ja uupuneena saapui

Se kotimäellen.

Ja Suomi armas jälleen

Tervehti miehiään

Ja tarjos kotilieden

Palkaksi vaivan tään;

Nyt vaimot, lapset sulki

Syliinsä armaisen,

Ja haavat sydämmitten

Taas meni umpehen.

Lähde: Pääskysen Liverryksiä Lapsille. 1883. Helsinki.