Suomen iloääni Narvan voitosta
| Suomen iloääni Narvan voitosta Kirjoittanut Anders Aschelinus |
| Julkaistu 1702. Lyhennetty. |
- Tsaar’ Pietari Muskossa sankari suur’
- Ol’ mielestäns väkevä sangen,
- Niin että hän humulla tuimalla juur’
- On Ingrinmaan sisälle langenn’:
- Suur’ tavar’ ol’ myöt’
- Ja kultaiset vyöt –
- Me kuitenkin Jumalass’ sodim’!
- Vaikk’ Venäjän poijill’ niin paksult’ sen maan.
- Kuin tomu ja santa, hän täytti,
- Ett’ joukkoa seuraamast’ joukko ei laann’,
- Ja vihansa julmuuden näytti,
- Niinkuin peto suur’
- Tai kuin traakki juur’ –
- Me kuitenkin Jumalass’ sodim’!
- Kun Narvaan hän siirtyi joukkoinsa kans’,
- Niin kaupungiss’ pelko suur’ paisui;
- Hän käski sen asujain kohdastans
- Koht’ avata portit, ja lausui:
- Tott’ kaupungin me
- Kyll’ kukistamme –
- Me kuitenkin Jumalass’ sodim’!
- Mut kaupunki rohkia ol’ itsestäns
- Ja venäläist’ kohtas näill’ sanoill:
- Niin kauvan kuin veri on lämpimänäns
- Edesvastaan[1] ma Inkerin majoi!
- Täst’ Venäjän mies
- On kovassa hiess’ –
- Näin Jumalass’ sotia tahdom’!
- Kaarl’ kuningas ratsas- ja jalkaväell’
- Koht’ valmisti itsens ja sanoi:
- Nyt, poikani rakkahat, paastoll’ ja hiell’
- Tykö Herran me astumme anoin,
- Ett’ voisimme viel’
- Me ratk’ tällä tiell’
- Pois puolestamm’ ryssiä luoda!
- He vastasit kaikki kuin yhdestä suust’:
- Niin, kuningas, kuolla tai voittaa!
- Sill’ emme nyt tiedä mistäkään muust’,
- Vaan hänen pois uljaasti soittaa,
- Jos Jumala suo
- Ja apunsa tuo –
- Näin Jumalan avulla sodim’!
- He tulit kuin karhut, joilt’ poijat on poiss’,
- Ratk’ avoimill’ kidoilla, suilla,
- Ja Leijonaa seuras niin paljon kuin voit
- Maall’, merell’, niin kaduill’ kuin kuilla;
- Hän vaaroiss’ ol’ läss’
- Eik’ itseäns sääst’ –
- Näin Jumalan avulla sodim’!
- Siis Venäjän majat yksmielisest’
- He valloitit väkeväst’ päänäns.
- Hän voiton siis sai niin urhollisest’
- Eik’ enempää muistanut hätääns;
- Ja iloa täynn’
- Läpi vallein hän käy
- Näin Jumalan avull’ hän soti!
- Mont’ tuhatta nukkui koht’ paikassa siin’,
- Mont’ tuhatta upposi vesiin,
- Mont’ tuhatta otti Kaarl’ kuningas kiin’
- Ja antoi ne vartiain käsiin;
- Mont’ tuhatta viel’
- Hält’ rauhaa rukoil’ –
- Näin Jumalan avull’ hän soti!
- Tsaar’ Pietar kyll’ lupas taas keväällä tull’,
- Mut emme hänt’ enempää pelkää.
- Kaarl’ kuningast’ ravitse, Herra, ijäll’,
- Hän hosukoon venäläist’ selkään!
- Näin toivomme viel’,
- Äl’ apuas kiell’,
- Ett’ Sinun me avullas sodim’!
- ↑ puolustan, turvaan.
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.