Suomen herääminen
Suomen herääminen Kirjoittanut B. F. Godenhjelm |
- Leimuaako ainoasti tässä minun rinnassani
- Sua kohtaan rakkauden liekki, Suomi armahain?
- Eikö muuallakin voita voimas vastustamaton,
- Saata kunniasi tähden voittoisahan voitteloon?
- Jospa rakkauden tuli sydämmissä hehkuis vaan,
- Sydämmehen suljettuna ei se sietäis kahleitaan,
- Ulos pyrkis kätköstänsä, valaisisi, lämmittäis,
- Palo sammumaton kohta ympärillä välkähtäis.
- Missä vastuksia kohtais, vastukset se voittaisi
- Epäjumalien kuvat poroksi se polttaisi,
- Kuvat polttais muukalaiset, joita kansa kumartaa –
- Tuolle puolen merta saisi tuhan tuuli hajoittaa.
- Mutta talven kylmyys vielä tätä kansaa vaivuttaa,
- Pyhää tulta pyytää pohjan rajutuulet sammuttaa;
- Vieras kieli, vieras mieli kansan ohjaajana on,
- Päivän koite peitettynä viel’ on yöhön kolkkohon.
- Eikö sula talven hanki, valkene jo musta yö,
- Valtaa vierasta jo murra kansalaisten into, työ?
- Eikö toivon kirkas aamu koita sulle, armas maa,
- Jolloin rakkauden liekki sydämmihin leimahtaa?
- Vaan jo pimeyden valta sortuu, kevät tullut on; –
- Talven kahleet katkeavat heltehestä auringon,
- Tulee lämmin, pian loistaa korvet kauneudessaan,
- Vapaasti jo pian kaikuu kieli kaunis kotomaan!
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.