Suomea vallottamassa eli Puriskevitskin uni

Suomea vallottamassa eli Puriskevitskin uni.

Kirjoittanut Juho Kujala
Sävel: Sven Tuuva.


Jo korkealle aurinko ol’ käynyt radallaan
Se valoaan ja lämpöään vuodatti yli maan
Vaan vuoteellaan viel’ unelmissa Puriskevits on
Hän itseänsä heittelee, on uni levoton.
Hän ”Tsarevitshin” kannell’ seisoo joukos’ urhojen
Ja pitkä parta leuvastaan valuvi rinnallen.
Nyt kiiltää kilpi kädessään ja kalpa kupeellaan
Ja Ryssän kieltä ihanaa vaan soipi korvissaan.
Nyt ajat ompi ryssien nuo ajat ihanat
Ja Puriskevitsin kallossa on tuumat mahtavat
Hän ”rajamaahan” lähtee nyt ja Tshuudit hävittää
”Ei kagaalien huoneissa kiv’ kiven päälle jää!”
Jo ranta tuolla häämöttää ja yhä lähestyy;
Nyt ”pyhän ryssäin” rinnassa vaan riemu lisääntyy
Ja viinaa sekä olutta he juovat iloissaan
Siks’ kunnes heidän silmissään pyöriipi taivas, maa.
Jo latva saapuu rannalle ja urhot maalle käy
Vaan suomalaist’ et lähellä, ei kaukanakaan näy
Yks’ suuri sika rannalla vaan yksin astelee
Ja tonkii maata kärsällään ja väliin röhkäsee.
”Nyt pitää voiton merkiksi tuo sika teurastaa!”
Näin sankarimme joukolleen uljaalle huudahtaa
Vaan kuka siihen toimeen käy; nuo torahampaat
Ne, meidän kesken puhuen on aivan kauheat.
Vaan sankarimme vihdoinkin mielensä rohkasee
Ja pyhää Neitsyt Mariaa avuksi huutelee
Ja vapisevin polvin astuu sikaa vastahan
Ja ”Suomen lopun” nimessä, sen tarttuu korvahan.
Vaan sika tämän menettelyn ottaa pahakseen
Ja pitkät torahampaansa se näyttää urholleen
Nyt urho poies pakenee; vaan kiviin lankeaa
Ne torahampaat hänelle jo uhkaa kuolemaa.
Ja tuntee hän – vaan silloinpa hän juuri heräjää
Oi kiitos kaikkein pyhien! Hän makaa sängyssään
Hän jäseniään koittelee, ne kaikki ehjät on
Vaan ainoastaan päässänsä on tuska verraton.


Lähde: ”Laulajapoika” [Juho Kujala] 1913: Uusi Sioninkannel V: kuplettilauluja, runoja ja virsiä. [Juho Kujala], Porvoo.