Suomea vallottamassa eli Puriskevitskin uni
| Suomea vallottamassa eli Puriskevitskin uni. Kirjoittanut Juho Kujala |
| Sävel: Sven Tuuva. |
- Jo korkealle aurinko ol’ käynyt radallaan
- Se valoaan ja lämpöään vuodatti yli maan
- Vaan vuoteellaan viel’ unelmissa Puriskevits on
- Hän itseänsä heittelee, on uni levoton.
- Hän ”Tsarevitshin” kannell’ seisoo joukos’ urhojen
- Ja pitkä parta leuvastaan valuvi rinnallen.
- Nyt kiiltää kilpi kädessään ja kalpa kupeellaan
- Ja Ryssän kieltä ihanaa vaan soipi korvissaan.
- Nyt ajat ompi ryssien nuo ajat ihanat
- Ja Puriskevitsin kallossa on tuumat mahtavat
- Hän ”rajamaahan” lähtee nyt ja Tshuudit hävittää
- ”Ei kagaalien huoneissa kiv’ kiven päälle jää!”
- Jo ranta tuolla häämöttää ja yhä lähestyy;
- Nyt ”pyhän ryssäin” rinnassa vaan riemu lisääntyy
- Ja viinaa sekä olutta he juovat iloissaan
- Siks’ kunnes heidän silmissään pyöriipi taivas, maa.
- Jo latva saapuu rannalle ja urhot maalle käy
- Vaan suomalaist’ et lähellä, ei kaukanakaan näy
- Yks’ suuri sika rannalla vaan yksin astelee
- Ja tonkii maata kärsällään ja väliin röhkäsee.
- ”Nyt pitää voiton merkiksi tuo sika teurastaa!”
- Näin sankarimme joukolleen uljaalle huudahtaa
- Vaan kuka siihen toimeen käy; nuo torahampaat
- Ne, meidän kesken puhuen on aivan kauheat.
- Vaan sankarimme vihdoinkin mielensä rohkasee
- Ja pyhää Neitsyt Mariaa avuksi huutelee
- Ja vapisevin polvin astuu sikaa vastahan
- Ja ”Suomen lopun” nimessä, sen tarttuu korvahan.
- Vaan sika tämän menettelyn ottaa pahakseen
- Ja pitkät torahampaansa se näyttää urholleen
- Nyt urho poies pakenee; vaan kiviin lankeaa
- Ne torahampaat hänelle jo uhkaa kuolemaa.
- Ja tuntee hän – vaan silloinpa hän juuri heräjää
- Oi kiitos kaikkein pyhien! Hän makaa sängyssään
- Hän jäseniään koittelee, ne kaikki ehjät on
- Vaan ainoastaan päässänsä on tuska verraton.
Lähde: ”Laulajapoika” [Juho Kujala] 1913: Uusi Sioninkannel V: kuplettilauluja, runoja ja virsiä. [Juho Kujala], Porvoo.