Suomalaiset Aamurissa

Suomalaiset Aamurissa

Kirjoittanut anonyymi
Lähde: Suomenlehti, 3.12.1872, nro 49, s. 2. Artikkelin verkkoversio.


Suomalaiset Aamurissa.

Aamurin maalta, kaukana Siperian takana, Aasian maanosassa, samannimisen joen varrelta, jonne joitakuita vuosia takaperin Suomesta, varsinkin Turun puolelta, meni muutamia satoja henkiä onneansa etsimään, olemme saaneet seuraavan kirjeen eräältä sinne matkustaneelta nuorelta mieheltä. Kirje sisältää muuten todistuksen vanhasta sananlaskusta: oma maa mansikka, muu maa mustikka. Se kuuluu näin:

Nahodka, 30 p. toukokuuta 1872.
Rakas veli Rikh...!

Kahdesta kirjeestäsi, viimeinen tammikuun 25 päivältä mennä vuonna, kiitän sinua sydämmellisesti. Sitten on jo paljo aikaa kulunut, vaan elä ole pahoillasi että olen jättänyt kirjeesi vastaamatta, tiedäthän että olen vähän kynää käyttänyt ennenkin, ja täällä vielä vähemmin, mutta vasta lupaan useammin kirjoittaa.

Viimeisen kirjeeni kirjoitin Strelokissa, sitten on monta muutosta tapahtunut täällä erämaassa. Ensimmäinen on että yhtiö meni nurin narin; tämä ei ansaitse paljon selitystä, sillä koko yritys oli huulluutta alusta alkaen. Jo matkalla tänne näin, mihin päin rupesi kallistumaan. Kuitenkin toivottiin kaikki paremmaksi, vaan toivomme meni turhaan. Yhtiössä oli sekä säädyn että sivistyksen puolesta aivan yhteen sopimattomia henkilöitä, ja missä sopua ei ole, ei siinä ole mitään menestystäkään. Siitä seurasi huolimattomuus, eripuraisuus ja kateus sekä monenlainen muukin riita, joka esti yhtiön menestystä. Ensimmäisen vuoden menot nousivat 7,000 ruplaan, vaan vähän niillä rahoilla saatiin toimeen, kun kaikki on niin kallista. Mitä täällä voipi saada ostaa, maksaa noin kolme vertaa enemmän kuin Suomessa. Ikäväksi ja pitkälliseksi tulisi tarkoin kertoella kaikkia, sen vuotsi ei muuta siitä asiasta.

Keisarillinen hovi on myynyt kruunulle tämän paikan (apanagihoito-alan) 500,000 kovasta ruplasta; vaan ne rahat eivät ole vielä maksetut, sentähden elämme täällä niinkuin pimeydessä. Monta kuukautta olemme odottaneet vastinta Pietarista, vaan ei kuulu mitään. Yhtiö ei ole sentähden tykkönään erinnyt, kuitenkin työskentelee kukin erillään. Muutamat ovat muuttaneet Strelokiin, Nahodkaan ja Kimohejiin, vaan useammat Vladivostokiin, sillä viimeksi mainittu kaupunki on kolme vertaa isompi kun Nahodka; ilman sitä tulee Vladivostok jonkun vuoden kuluttua olemaan Venäjän sotalaivaston haminana talvisaikoina ja siten isommaksi liikennöltään. Noin 20 kauppiasta löytyy siellä nykyjään. Siellä alkaa saada työllään hyvän ansion, sentähden ovat useammat joukostamme sinne muuttaneet; sinne minäkin taidan muuttaa.

Laivamme on meillä vielä jäljellä, vaan muun omaisuuden olemme keskenämme jakaneet ja sillä tavaralla ovat muutamat tähän asti eläneet, mutta taitaa sitäkin loppu tulla. Maanlaatua ja ilmanalaa ei ole kukaan maanviljelijä vielä kiittänyt hyväksi, päin vastoin kaikki sanovat huonompata ei löytyvän. Ruis ei menesty ollenkaan, ohran kylvöä ei voi ajatellakaan, kaura kasvaa huonosti. Potaatit sitä vastoin menestyvät hyvin; niitä on paikoin saatu 25 jyvää; puutarhan kasvit kukoistavat hyvästi. Talvi on kylmä, vaan lumetoin. Kesä on myoskin kylmä, välin tuulee ja sataa 5 viikkoa. Syksy on kauniin vuoden aika. Heinä-, elo-, syys- ja puoliväliin lokakuuta on lämmintä ja kaunista ilmaa. Kaikenlaisia taloja löytyy täällä paljo. Lohi ja silli on niistä paras. Silli nousee tänne niin suurissa parvissa keväillä, että yhdellä apajalla voisi saada monta tuhatta. Lohia taas monessa paikassa syksyllä virroista voipi paljailla käsilläänkin saada, sillä se nousee niin matalalle rannoilla, että se ei niin pian pääse takaisin syvälle; muuten pyydetään niitä melkeen samalla tavalla kun Suomessa: tuulastetaan öillä, vaan tällä saadaan niitä päivälläkin. Lohia löytyy useampata laatua; yksi laatu on saman näköinen kun Suomessakin, vaan isompi, painava aina 40 naulaan asti. Strelokissa saimme 1870 keväällä kolmella pienellä verkolla 7,000 silliä kudusta; tämä kala on varsin hyvää; kun se on vuoden suolassa, voipi sitä verrata Hollandin silliin. Täällä ei kalalla ole suurta arvoa, mutta härjän lihasta sitä vastoin välistä maksetaan 20 ruplaa puudasta; sian lihasta rupla naulasta ja vanhasta voista samaten; kaikki ostettavat ruoka-aineet ovat hirmuisessa hinnassa.

Ensi kirjeessäni saat kuulla enemmän uutisia; täällä tulee luultavasti tapahtumaan paljon muutoksia. Voi hyvin!

Veljesi: Leo.