Suomalaisen koti.*)

Kirjoittanut Abraham Poppius


Suomen ukko hoi
Mikä sinun toi
Tänne luoma-sioiltais?
Vaimoko voi kyy? –
Vaiko oma syy?
Tulit tänne, tuotu himoiltais.
Luulit: ”Minä saan
Senkin Suomen-maan
Herkut mennä maistamaan”.
Läksit tänne niin
Juuruit maahan kiin
Talven kanssa täällä taistamaan.
Saitko herkut? Ei!
Vilu viljan vei
Nälkä tulla käkesi.
Siitä mitä syöt
Tääl’ on täyvet työt,
Siihen väsyttelet väkesi.
Jospa muinoin ties
Suomen vanha mies
Kuinka käski täällä sotimaan.
Varmon olis hän
Sinne etelään
Ennen etsittynä kotimaan.
Enkä minäkän,
Jos’mä tiesin tään,
Olis täälä pysynyt,
Empä täällä ois,
Oisin mennyt pois,
Enkä olis tietä kysynyt.
Matka-lintu pien’
Olis tienyt tien
Kuhun oisin kulkenut –
Joss’ on suvi suur’
Pouta nytkin juur’
Pakkasen on ulossulkenut.
Miekkoset ne maat
Viattomat väet
Kansat siellä luullakses.
Elä luule vaan,
Eivät olekkan,
Kuinhan saisit kintut kuukakseis.
Hellet auringon
Kuumentanut on
Myrkyt sielä kiehumaan
Pedot julmat juur,
Tiger-käärmet suur,
Ovat siellä luodut liehumaan.
Vaimo väeltä – huu ! –
Mustaks’ ompi suu
Tehty tervan kuonalla
Meni sinne hiis’
Täällä olen siis
Vaikka vähemmällä muonalla.
Jos mä täällä saan
Vaimon, kotimaan
Ompa tuo es valkia
Eikä musta niin,
Kuin on tytärkin
Maassa jossa ei oo’ talvia.

*) Tämän ihanan laulun tekiä elköön pahastuko sen julkasemisesta.


Lähde: Kanawa 3.6.1846.