Suomalaisen ensimmäinen alamainen tervehys Armolliselle Keisarille NIKOLAILLE, käytyänsä Suomesa vuonna 1830
| Suomalaisen ensimmäinen alamainen tervehys Armolliselle Keisarille NIKOLAILLE, käytyänsä Suomesa vuonna 1830 *). Kirjoittanut Jaakko Heickell |
- Tervet! Isämme, ilomme,
- rauhallinen rakkahamme,
- paras turvamme tukemme,
- armollisin ainoamme:
- Tervet! hyvin tekiämme:
- koskas armias korjaisit,
- siirtelit siipeisi alle,
- kansan, joka katkerasti
- itki suloista Isäänsä,
- ALEXANDER’ armiasta,
- jonka tutuks’ tultuamme,
- tehtyä silmä-teräksi,
- maamme läpi matkustaisa,
- tuonne piti tuonelahan,
- ihanampaan isän maahan,
- taivaan isohon talohon,
- ennen ehtoonsa eroita
- kodostamme kuolevaisten,
- heittämähän äitin helma,
- rauhan maja rakkahimman,
- sukulaisensa suloiset,
- lapset alkain Lapinmaasta
- alla auringon avaran,
- Kiinan kaukaisen rajoille,
- jotka äänellä yhellä,
- pisaroilla suuret pienet,
- itkit parasta isäänsä,
- vartiaansa valittivat,
- asti päivään armaasehen,
- koska tulit turvaksemme,
- orvoille oiva isäksi,
- NICOLAI laupiaamme,
- siunaus Ruhtinan sivulla.
- Sinä tuiman Turkin vallan’
- mahtavan, ensin masennit,
- ylösnostit ystäväksi
- vanhan veri-vainoojamme,
- Saatit (Raamatun sanoilla
- puhuakseni paremmin)
- maailmaista mammonata
- kristi-kunnan kunniaksi.
- Ole’ ilomme, omamme,
- tarvet, toivo, tavaramme,
- rauhallinen rakkahamme,
- Suomen majoin mataloihin
- ensi kerran Keisarina
- tervet tultuas tuhansin!
- Siunatulla sitehellä,
- uskon oivalla opilla,
- parahalla pantsarilla,
- yhdistänet yli maamme
- kaikkein sydämmet syliisi,
- hellään armo hellmahasi.
- Meill’ on ilomme ihanin
- huvitussa huolten alla
- täällä murehen majasa,
- paitsi taivaan tavaroita,
- iankaikkista iloa,
- olla aina kuuliaiset
- aina nöyrät alamaiset;
- korotella korkeimmalle
- rukoukset Ruhtinamme,
- esivaltamme edestä.
- Sitä vanhat varoittavat
- keskellämme kelvolliset,
- opettajat oivalliset
- lasten poveen latelevat
- pehmiäksi perinnöksi.
- Annoit kyllä aikakirjat,
- saatit maahamme sanomat,
- tiedon kuinka kuuluisasti
- kansakunnat aina kaiken
- vastaan otit valtikkaansa
- pauhuin, jylyin pauhinalla,
- äänen, huuliin huminalla,
- kullaisilla kunnioilla,
- katovilla kaunehilla,
- jotka sauvuna samoisit,
- höyry päisä päilyilivät
- ensi tuulen tuntuvisa,
- kovan ilman koittehilla;
- vaan ei ole ollenkahan
- näitä suonut Suomen maahan
- Luoja suuri luomisesa,
- ainoastaan antoi meille
- poloisille pohjolasa
- halun, tunnon hartahimman
- valtiaalle valmistahan
- kunnian portit povihimme,
- synnyttämään sydämmihin,
- jois’ on sia siunattuna
- muurit, aikain muttamatta,
- lähdet hyvin lämmitetty
- rakkauden raittihimman
- aina sille armiaalle,
- jonka taivas johdattanut,
- Herraksemme herättänyt,
- pyhä voidet voidellunna
- valvomahan vakuuttamme.
- Tämän, kelpo Keisarimme,
- NIKOLAI laupiaamme!
- majan löydät matkustaisas
- Suomen rannoille raketun,
- pohjan perään perustetun;
- tukevan kuin tunturimme.
- Pantu niinkuin vuoren pahta,
- lykkäämätöin lyngällensä,
- tämä alati avoinna
- vahvalla on varustettu
- rakkaudell’ rautaisella
- runsahasti Ruhtinalle.
- Tämä taivahan tavara
- peri isiltä peritty
- lahjaks jääpi lapsillemme.
- Vaikka kerran kerskannevat
- muukalaiset muilta mailta
- kansoja kauniimpiakin
- olevan onnen tilasa,
- taaemmilla tantereilla,
- joill’ on kulta kunniana,
- maja hohtaa hopealta,
- hyvin silmäin siveyttä,
- aina huulisa hunaja;
- vaan ei ole vaivaisilla
- tallella talven varaksi
- uskoo, rauhaa, rakkautta
- viettelykset välttämähän,
- povesa kuin pohjolaisen,
- jot’ ei vilppi vietellynnä,
- kaikkein aikain kavaluudet,
- luomisesta luettavat,
- voineet olla voimalliset
- Esivallast’ eroittamaan
- uskoo vahvaa unhottamaan.
- Näillä tunnoilla tulimme,
- lähestyimmä lämpimillä,
- ALEXANDER’ armiasta,
- kallihinta, kaunihinta,
- taivahitten tavarata
- muuttumatta muistoisamme,
- koska tahto taivahasta
- vaati Häntä vallan päälle
- surutettuun Suomen maahan.
- Samat uhrit uskolliset,
- alamaiset antimemme,
- syliis armas kantanemme,
- toivollamme totisella
- tullaksemme tuntemahan,
- saahaksemme saman armon,
- suosion ja suojeluksen
- uuden Isän istuimelta.
- Ylähälle yhdistyvät,
- lasten todet toivotukset,
- että aina armiaasti
- Herra ottais hellmohinsa,
- kuulis taivahan Kuningas
- korkeudes’ korvillansa;
- että antais’ armiaalle
- Isällemme ilon päivät
- aina’ koittaa’ avarasti,
- huolet suuret huojentaisi
- valvoisansa vakautta,
- kantaisansa monen kansan
- onnet, murheet olallansa;
- ettei vaipuis vaivain alla,
- kohtais Häntä kompaistukset,
- jonka taivas johdatteli
- annoi tulla armostansa
- iloks turvaks ihmisille,
- kantaan kuvaa kaikkivallan
- pitkin piirinsä lavean.
- Näihin antais’ armon Isä
- Ruhtinamme runsahasti
- saaha riemu-sanomilla
- iloisia, ihanoita
- vuosikausia kauniita
- nautita isoon ikähän;
- siihen teräs terveyden
- lahjain Herra lahjoittaisi
- kukistamaan menot kurjat,
- riettaudet rikkomahan,
- vääntään niskat väkivallan,
- jos tuo tohtis’ torjumahan,
- kehtais tulla vielä kerran
- rajoillemme rauhallisten.
- Vaan kuin vihdoin viimeiseltä,
- armiaamme ajan tullen,
- taivas lainaansa takaisin
- vaatii, retkell’ vaivaisenki,
- tuodaan kuttut kunniahan,
- iankaikkiseen ilohon
- taivaan Isän istuimelta,
- perimähän perintönsä,
- vaivain palkinnon parahan;
- silloin meille siunauksen
- jälkehensä jättäköhön
- Herran siunattu suloinen;
- silloin suru rakkauden
- seastamme siirtyvätä
- siviästi seuratkohon,
- muiston ikuisen muasa,
- tuonne taivahan talohon,
- armon Herran asuntohon.
*) Muualta tullut. Tämä Runo on ollut meillä jo viikkokausia, mutta ei ole sopinut, erinäisten syitten vuoksi, panna’ sitä ennen näihin Aviiseihin. W. S. T.
Lähde: Oulun Viikko-Sanomia -lehden vuosikerta 1830, 23. lokakuuta s. 3, 30. lokakuuta s. 2–3. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 28.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Oulun Viikko-Sanomia, vuosikerta 1830. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ovs/ovs_1830_rdf.xml.