Suomalainen veljeslaulu (Leino)

Suomalainen veljeslaulu Kirjoittanut Karl Robert Malmström

Suomentanut Eino Leino. Runo lienee suomennettu joulukuussa 1925, ja se oli luultavasti Leinon viimeinen suomennos.

Me kaikki poiat Suomen,

me oomme veljekset,

min meille tuokin huomen,

kuin meitä kutsunet,

me poiat Hämeen, Karjalan

kaikk’ yhtä kansaa ollahan,

Läns’-Suomen, Savon, Uudenmaan

ja poiat Pohjanmaan.

Yks meill’ on mielenlaatu,

me mistä ollaankin,

meill’ äidiltämme saatu

on sama uskokin,

ja äiti tää on Suomenmaa,

nyt, Suomen poiat, antakaa

te toisillenne kättä vaan

kuin lapset laulun maan.

Periltä Pohjan harmaan

ain’ Hankoniemehen

talot näät maan tän armaan

punassa pakkasen,

me niissä oomme syntyneet

ja pohjatuulta kuunnelleet

ja tulleet ensin tuntemaan

suloisen Suomenmaan.

Siis siinä meillä loihtu

maan eestä rakkahan,

on leimaus ja soihtu

myös eestä Euroopan;

ja suojaks maamme mainehen

me teemme terässeppelen,

mi loistaa polviin nouseviin

ja kausiin kaukaisiin.

Nyt, veikot, eestä Suomen,

maan yksimielisen,

hurraa, sen raikuu huomen,

nous aamu vapauden!

Päin, urhot, päiviin uusihin,

töin, toimin, hengin, hurmehin,

ain’ eespäin vaivaan, kunniaan

vuoks armaan synnyinmaan.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.