Suomalainen työ.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Tulipa kerran nuori ruhtinas
ja näki maan tän kauniin pohjolassa,
mi juur kuin vartoi onnen päivän tulla,
ja näki kansan jäykän, totisen
vakaana kuuntelevan sitä kuusta,
jon juurella sen oli asunto.
Ja sydän ruhtinaalla sykähti,
niinkuni sykähtääpi sydän jalo,
kun ajatuksen suuren taivas antaa, –
»Hän pilvet kertynehet hajoitti,
takaisin auringon hän meille toi,»
sanoa voimme lailla roomalaisen. –
Tää maa, tää kansa ja sen vanhat lait
ne ovat yhtä, niinkuin yhtä ovat
puun juuret, runko sekä latva sorja.
Hän tajus sen, ja minkä valta voi
ja jalous ja rakkaus ne mahtaa,
sen teki onneksi hän maan ja kansan
vähäisen, syrjäisen ja unhoitetun.
Jos ken, niin hänpä täytti Diken lain, –
siks siunattu hän iät kaiket olkoon!
Ma muistan häntä, ruhtinasta suurta,
kun maani juhlii kunniaksi työn.
Se kukkii nyt, min istutti hän kerran.
Ja armasta on ajatella, että
sen kukintaa hän itsekin sai nähdä,
kun kruunun painamana tänne saapui.
Ja silloin – kertoo silminnäkijät –
ne kirkastuivat kasvot keisarin.
Ja silloin – kertoo silminnäkijä –
kaks kyynelettä silmistänsä vieri,
kun unelmansa, nuoruusunelmansa
toteentuneena edessään hän näki.
Maa kukoisti ja kansa vaurastui.
Aloilla hengen sekä ainehen
se yhä uusia sai voittoja,
kun vapaan kehityksen tietä käydä
se onnellisna turvissa sai hänen,
ken pilvet hajoitti ja päivän toi.
Hän tunsi meidät, mepä hänet myös.
Ja missä kulki ruhtinas tää jalo
yö sysimusta päiväks kirkastui,
ja soitot helkkyi, riemuvirret soi,
ja valtavana, voimakkaana huokui
hänelle vastaan kansan rakkaus.
Oi missä Suomen suuret nimet soivat,
ylinnä soi nim’ Aleksander Toinen.
Niin paljon hänelle me velkaa oomme.
Ja velka sellainen se maksetaan,
jos elävälle ei, niin muistolleen.
Unelma kaunis, onni Suomenmaan,
min miljoonien hallitsija näki,
sen täytyy täyttyä, se täyttyy kerran,
sen oomme velkaa hänen muistolleen.
Sisäistä voimaa kysytään nyt meiltä:
hyveitä, kestävyyttä, kuntoa.
Ja vaikka – niinkuin runoilija laulaa –
»toimemme kaikki vieras lippu peittää»,
niin työtä tehdään uljahasti vain.
Ja niin sit’ tehdään, että lipun vieraan
altakin loistaa suomalainen työ!


Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.