Suomalainen työ

Suomalainen työ. Kirjoittanut Irene Mendelin

Tulipa kerran nuori ruhtinas

ja näki maan tän kauniin pohjolassa,

mi juur kuin vartoi onnen päivän tulla,

ja näki kansan jäykän, totisen

vakaana kuuntelevan sitä kuusta,

jon juurella sen oli asunto.

Ja sydän ruhtinaalla sykähti,

niinkuni sykähtääpi sydän jalo,

kun ajatuksen suuren taivas antaa, –

»Hän pilvet kertynehet hajoitti,

takaisin auringon hän meille toi,»

sanoa voimme lailla roomalaisen. –

Tää maa, tää kansa ja sen vanhat lait

ne ovat yhtä, niinkuin yhtä ovat

puun juuret, runko sekä latva sorja.

Hän tajus sen, ja minkä valta voi

ja jalous ja rakkaus ne mahtaa,

sen teki onneksi hän maan ja kansan

vähäisen, syrjäisen ja unhoitetun.

Jos ken, niin hänpä täytti Diken lain, –

siks siunattu hän iät kaiket olkoon!

Ma muistan häntä, ruhtinasta suurta,

kun maani juhlii kunniaksi työn.

Se kukkii nyt, min istutti hän kerran.

Ja armasta on ajatella, että

sen kukintaa hän itsekin sai nähdä,

kun kruunun painamana tänne saapui.

Ja silloin – kertoo silminnäkijät –

ne kirkastuivat kasvot keisarin.

Ja silloin – kertoo silminnäkijä –

kaks kyynelettä silmistänsä vieri,

kun unelmansa, nuoruusunelmansa

toteentuneena edessään hän näki.

Maa kukoisti ja kansa vaurastui.

Aloilla hengen sekä ainehen

se yhä uusia sai voittoja,

kun vapaan kehityksen tietä käydä

se onnellisna turvissa sai hänen,

ken pilvet hajoitti ja päivän toi.

Hän tunsi meidät, mepä hänet myös.

Ja missä kulki ruhtinas tää jalo

yö sysimusta päiväks kirkastui,

ja soitot helkkyi, riemuvirret soi,

ja valtavana, voimakkaana huokui

hänelle vastaan kansan rakkaus.

Oi missä Suomen suuret nimet soivat,

ylinnä soi nim’ Aleksander Toinen.

Niin paljon hänelle me velkaa oomme.

Ja velka sellainen se maksetaan,

jos elävälle ei, niin muistolleen.

Unelma kaunis, onni Suomenmaan,

min miljoonien hallitsija näki,

sen täytyy täyttyä, se täyttyy kerran,

sen oomme velkaa hänen muistolleen.

Sisäistä voimaa kysytään nyt meiltä:

hyveitä, kestävyyttä, kuntoa.

Ja vaikka – niinkuin runoilija laulaa –

»toimemme kaikki vieras lippu peittää»,

niin työtä tehdään uljahasti vain.

Ja niin sit’ tehdään, että lipun vieraan

altakin loistaa suomalainen työ!

Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.