Suo katsella mun!

Suo katsella mun! Kirjoittanut Kaarlo Hemmo

Sua katselen ain’ ihamiellä,

Kuin Kevätär kauneuttaan,

Kaukolentona henkeni tunnen

Mä nousevan pois yli maan.

Kuni autuuden harsosta sitten

Sä, keijunen, siintävän näyt,

Mielihaavehen auteremaissa,

Kuin hengetär hellä sä käyt.

Kuvas kuinka on ihana silloin!

Sun kiehkurakutrisi nuo,

Kuni leikiten karkelossansa

Ne kaulalles varjoja luo.

Lumivalkea otsasi loistaa,

Kuin toivojen kaivattu maa,

Sinisilmäs on sielua täynnä

Ja taivasta heijastavaa.

Kevyt, liitävä käynti on Sulla,

Kuin jalkasi untuviss’ ois...

Onko ihmettä, jos Sua nähden

Maan piiristä siirtyvi pois?

Onko ihmettä, jos ihamiellä

Ain’ etsivi katseeni Sun?

Eihän katsella kielletty liene?

Se pyyntön’ on ainoa mun.

Kuni lämmöstä elpyvi luonto

Ja kukkaset auringostaan,

Sun nähden mä lämpenen, elvyn

Suo katsella mun Sua vaan!

Lähde: Laulujuhla-albumi. 1900. Toimittanut Kaunokirjailijaliitto. Helsingin laulujuhlaan kesäkuun 18–20 p. 1900. Helsinki.