Sun suustas, jota suutelin, ma halaan

15. Sun suustas, jota suutelin, ma halaan

Kirjoittanut Kössi Kaatra


Sun suustas, jota suutelin, ma halaan
nyt saada sanan selvän, totisen
ja säälin vuoks’ sa totuut’ älä salaa,
vaan anna haastaa halun, tuntehen.
Sa sano, eikö rakkaus, mi palaa
öin, päivin, aina pohjass’ sydämen,
voi lääkitä ja lämmintänsä valaa
riemuksi rinnan sairaan, suruisen?
Ja kun se tuot’ ei voi, se onko silloin
vain virvatulta, valhett’ typerää,
kuin kerjäläisen onnen uni illoin,
mi aamun tullen täyttymättä jää?
Oi anna vastaus, jos taisin milloin
sua vilu-viiman tullen lämmittää.


Lähde: Kaatra, Kössi 1906: Kyttä. Hämeen kirjakauppa, Tampere.