Sulatus-uunissa.

Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio


Nuo tuskat, ne polttaa –
Vaan surmaa ne mulle ei tuota.
Mä toivon ja vuotan,
Vaan turhaan ma kuolemaan luotan.
Mua pettää se hurja
Vaan jalommat se viereltäin kaataa;
Mua elämällä ilkkuu,
Viime toiveeni ilkkuen maataa.
Kerta elämää lemmin,
Mutta kauvan ja kuoleman rauhaa.
Hän rauhaan jo pääsi,
Elon-helvetti mulle vaan pauhaa.
Oi laupeas Luoja,
Etkö armosta kuolemaa anna,
Vai täytyykö hautaan
Mun elävänä maata jo panna!
Tuo helvetin herja,
Kun maatamme riistää ja raastaa –
tahtoisin elää,
Jos loppuis tuo Venäjän saasta.


Lähde: Paavo-Kallio, Esa 1910: Se verinen sunnuntai. Tampere.