Sulamith (Uotila)

Sulamith. (Korkia veisu.) Kirjoittanut Oskar Uotila

Sade laannut on, kevät on tullut. Taas

Soi toukomettisen ääni.

Tule! Yö mua peittävi, odottajaas;

Yön pisarat kastavat pääni.

Tule, armas! Jo lehtii viikunapuu,

Pian mandelinkukka jo raukee;

Mut viiniköynnös se kukoistuu,

Tulipunainen granaati aukee.

Sulotuoksunsa nardukset antavat,

Kun lauhana leyhyvi luode;

Dudaimitkin kukkia kantavat;

Keto on kuin kirjailtu vuode.

Sua etsivi ajatus ripeä

Yli vuorien karkelemalla;

Sun tähtesi sydän on kipeä

Tän tumman ihoni alla.

Raju niinkuin kuolema rakkaus on,

Sen riennosta rintani suli;

Sen hiilienhehku on sammumaton,

Se on kuni Jumalan tuli.

Tule, palaja kukkaistarhaani

Yli siintävän Erotusvuoren!

Tääll’ annan, ylkäni, parhaani,

Ma sinulle lempeni nuoren.

Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.