Suffrageetta
Suffrageetta. Kirjoittanut Hilja Pärssinen |
- Kurjain kaupunkiin ei matka tuone
- surutonten päiväin lapsia.
- Mistä eksyi hän? – On tyhjä huone
- maja vanhuuttansa lahoova.
- Siellä hikityössä perhe puurtaa.
- Mistä vieras neito tullut tää?
- Näätkö, nuorta otsaa huoli uurtaa,
- äly katsannostaan pilkistää.
- Hiljaa ollos! Vainoojia lymyy
- uneksija, taistelija näin.
- Sinisilmä lempeästi hymyy,
- täällä joukossa hän ystäväin.
- Nälällä ja työllä näännytetyt
- köyhäin joukkueet hän nähdä saa.
- – Almujako tuo? – Ei, siinä petyt,
- aatetta hän pyhää julistaa.
- Sano neito, miksi äidin, taaton,
- kodin hylkäsit sa rauhaisen;
- kärsimysten lasten raskaan saaton
- seuraksesi yksin valiten?
- – ”Oli humu, loisto valhepeitto
- elon onton, arvottoman sen.
- Tieni valitsin. Ei arvanheitto
- siihen vie, vaan pakko sydämen.”
- Näin hän puhuu, povessansa salaa
- valan vannoo eessä jumalain:
- ”kunis suonissani syke palaa,
- sinis rakastan mä aatettain”.
- Vannoi niin ja kävi kiirastuliin
- neitsyt pyhä – haltioitu hän.
- – Saapui mies ja tunnustuksiin suliin
- puhkes, haasteloihin lempivän.
- Vastaa neito: ”en mä syleilyihin,
- lemmen hurmiohon luotu lie.
- Syvään silmäsin mä kurjuussyihin,
- niitä poistamaan mun johtaa tie.
- Mua karta, vihkivaloin olen
- solmittuna pyhään aatteeseen.
- Mua pelkää, sydämesi polen, –
- lähestynet, – sairaaksi sen teen.”
- Eelleen rientää tuima taistelija
- rintamassa väsymättä ain.
- Pyhä neitsyt – kumma uneksija,
- tuttu kärsimysten, vankilain.
Lähde: Liinamaa-Pärssinen, Hilja 1923: Jälleen vapaana: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.