Sua varron, viikatemiestä

Sua varron, viikatemiestä. Kirjoittanut Eino Pakarinen

Sua varron, viikatemiestä, oi, miksikä viipynet,

ja aina mun porttini ohi, pois, muuanne rientänet?

Olen vartonut aamun hetket ja kun kirkkahin päivä on,

ja jos vaikkakin yöllä tullet, niin et ole oottamaton!

Sua varron, viikatemiestä, tule, portille kolkuta, lyö,

minä nousen ja avaan sulle, sysimusta jos kuin lie yö!

Olen vuollut jo matkasauvan ja jättänyt askareet –

jo kauan on siitä, kun itkin eron katkerat kyyneleet!

Sua varron, viikatemiestä, sinä luokseni vaan et käy,

sua kohdannut en kylän teillä, kotiportilla ei sua näy –

vain joskus kuutamoilloin olen nähnyt sun viikattees

välähdyksen ja kaukaa kuullut sun kalskavat askelees!

Sua varron, viikatemiestä! Elon kylmähän taisteloon

olen voimaton – uupunut olen myös turhahan lauleloon!

Monet vierryt on vuodet jo suotta – ne on kuni unta vaan –

sua varron, viikatemiestä, tule pois minut noutamaan!

Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Laulu ja elämä. Liikepaino, Turku.