Sua unhoita en

Sua unhoita en. Kirjoittanut Emil Lindahl

Sinä teit kuten kaikki ne toisetkin,

iva huulilla selkäsi käänsit,

vaikka taannoin niin tuntehin tuskaisin

vale-elkehin itkien äänsit:

Sulle, ystävä, tyhjä jonk elon on tie,

minä tahtoisin kaikkeni antaa;

elon taakkasi liiaksi painava lie,

olis helpompi kaksin se kantaa. –

Oli valhetta tuo, nyt tiedän ma sen,

oli taitosi mestarinäyte; –

nyt on muistosi kaikkien menneiden

elon pettymystuskien täyte.

Sua unhoita en, miten voisinkaan,

kun ma kerran niin kaunista luulin,

johan kerran sun sieluni hienoimpaan

sävelsointuja soittavan kuulin!

Lähde: Lindahl, Emil 1919: Työ ja laulu. Suomen sos-dem. nuorisoliiton toimikunta, Helsinki.