Spleen

Spleen Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Mua painaa autius huoneen,

mua jokin ahdistaa.

kun kaupungin sadetta juoneen

yö verhoaa.

Koko päivän ja illan palas

kuvas lempeä sydämeen.

Vedin uutimet alas,

surun laskin valloilleen.

Oli oikeus sen – näen kyllä –

sinut ottaa, ken sinut toi.

Veden nyyhkytys räystään yllä

mitä vaikeroi?

Sade taukoamaton

vesikouruissa nyyhkyttää.

Olen yksin alla katon.

Olen ilman ystävää.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.