Soutaja (Bäckwall)

Soutaja. (Muualta). Kirjoittanut Johan Bäckwall

Kuu kumotti kaunihisti,

Hohti hopiovalolla

Järvelle tyvenehelle.

Souti soutaja venettä

Järvellä tyvenehellä,

Kuun hopiovalolla,

Ja sanovi soutessansa:

Kuuni armas kultaseni,

Hopiainen herttaseni!

Ellös vaiketko valosi,

Ellös kuvasi kaotko

Järven aavalta selältä!

Jos nyt tuuli pilven tuopi

Ja sä peityt pilven alle;

Jopa vaikenis’ valosi,

Jopa kuvasi katoisi

Järven aavalta selältä,

Tulis pilkkonen pimiä;

Kunne kurja kulkeusin,

Kunne päätyisin polonen?

Tuonne kurja kulkeusin,

Tuonne tulisin polonen

Tuulen tuuviteltavaksi,

Aaltojen ajeltavaksi

Järven aavalla selällä,

Jossa raukka raukeaisin,

Väsyisin vähäväkinen

Pilkkosessa pimiässä

Vetelän ve’en varassa.

Tuli tuuli, peitti pilvi,

Peitti kuun kumottavaisen,

Tuli pilkkonen pimiä;

Ei se soutaja polonen

Tietänyt, mihin menisi,

Kunne kurja kulkeusi

Pilkkosessa pimiässä,

Vetelän veen varassa.

Siellä riehu jonka jakso,

Siellä huusi huokaeli

Vähävoimanen väsynyt:

Tuho tulevi minulle,

Hukka hetkille polosen

Järven aavalla selällä.

Mutt’ jo alko aamu armas

Ijän reunalla valeta,

Yöstä aurinko yletä,

Pimiästä päiväpaiste.

Näki soutaja väsynyt,

Kuinka armas aurinkoinen

Kaikki kullaksi kuvasi,

Puut maalla mantereella,

Siniseltä siintävällä.

Tuosta virkoisi vähäsen,

Kävi airohin käsiksi,

Ja tuon sanoiksi virkki:

Josk’ en raukka raukeaisi,

Väsyisi vähäväkinen;

Joska armias aurinkoinen

Peittämätönnä pysyisi

Saetpilviltä pimeiltä,

Eikä vihuri vetäisi,

Vastatuuli vastustaisi,

Että mä vähäväkinen

Tuonne tulisin polonen,

Tuonne maalle mantereelle,

Metsille ihanoille,

Joss on mättähät metiset

Vesat puissa vehriäiset

Keot koriat kukista,

Maatki kaiken kasvavaiset!

Mutt’ on ilma muutteleva,

Niinp’ on onneni minunki.

[Johan Bäckwa]–ll.

Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 14.11.1840.