Sotilaan jäähyväiset

Sotilaan jäähyväiset. (Unkarilaisen kansanlaulun mukaan.) Kirjoittanut Oskar Uotila

Aseihin tartun edest’ isänmaan,

Vuodattaa vihollisen verta saan.

Ma saalista tuon kotiin kaikellaista,

Ja kannan lippuani kaunokaista.

Mut kuinkas kylän unohtaa tään voin,

Ja lempilinnustani luovun noin?

Hän kyynelsilmin pyrkis mukahani

Ja epäilyksen saattais rintahani.

Mä jäädä tahdon lehtoon kylän tään,

Sun kanssais, kultaseni, leikkimään.

No suuteleppas mua nyt, armahani!

Sun tähtes unohdan ma isänmaani.

Kuitenkin murhein mua katselet,

Katseellais aseisini viittailet,

Sentähden, että lemmit sotilasta,

Mi maataan varjelee ja ruhtinasta.

Siis, armahani, Herran rauhaan jää!

Sun ansiotasi on päätös tää;

Edestä isänmaan ma kalpaa koitan,

Ja monta vihollista kohta voitan.

Uljaasti monta vihollista lyön.

Jos kaadun, kaadun päälle sankartyön

Kuin sitomelle vaipuu niittomiesi:

Kyynelen silloin vuodatat kentiesi.

Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.