Sotilaan hyvästijättö

Sotilaan hyvästijättö. Kirjoittanut Eino Pakarinen

Oi äiti, turhaan vaalinut

et kahta poikalasta.

Jo veli ennen mennyt on,

nyt lähden minä vasta!

Sain lähtökäskyn rintamaan,

sen riemumiellä täytän.

Mit’ rehti Suomen poika voi,

sen uskon, siellä näytän!

Kun veli läks’, niin kiistettiin,

ken kotiin jää, ken lähtee.

»Jää kotiin», sanoi veli vaan,

»sä äidin vanhan tähden

ja vuoksi isän harmaapään

ja vuoksi hänen tuolla»....

Hän vaikeni ja taloon päin

vaan katsoi virran puolla.

Mä ymmärsin sun uhraukses,

sä veli rakas, jalo!

Sun petti äänen värähdys

ja silmäis tumma palo.

Nyt seuraan sinun jälkiäs,

ei olla enää saata

nyt lähtemättä rintamaan,

ken lempii isäinmaata.

Siis hyvästi nyt äiti vaan

ja isä valkohapsi,

jos sulta poiat sotaan jää,

yks jäähän tyttölapsi.

On sisko meidän vanttera,

hän tarttuu kyllä auraan,

kuin leikki hältä käypi työ,

vain laulelee ja nauraa.

Ja viimeiseksi hyvästi

sä, joen tuolla puolla,

mä sua viimeks muistelen,

jos kohtalon’ on kuolla!

Jos rinnan luoti lävistää

ja hangella mä makaan,

niin kotiin päin mä käännän pään

ja huokaan näin, sen takaan:

mun kohtaloni ollut ei,

ei ollut sua saada.

Mut tyynin mielin, miettehin

voin hangella nyt maata!

Oon tehnyt, minkä vaati maa

ja vaati kansa multa.

En enää jaksa kauempaa,

hyvästi, oma kulta!

Ja hanki kirkas kimmeltää

ja iltatähti palaa,

ja ikihongat humajaa,

saa kyynel silmään salaa.

Hyvästi äiti, isä vaan,

hyvästi kotijoukot,

hyvästi ranta, hakamaa

ja kaikki nurkat, loukot.

Nyt luodaan uusi Suomenmaa,

ei enää olla orjat,

siks kaikkialta kokoontuu

nyt poiat uljaat, norjat.

Hyvästi kaikki jääkää nyt,

jo kohta suksi kiitää.

Mä tulen, veljet, uottakaa!

Jos siivin voisin liitää!

1918.

Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Sarkatakissa: säkeitä vapaudelle ja isänmaalle. Suojeluskuntain kustannus osakeyhtiö, Helsinki.