Sotalaulu pojilleni

Sotalaulu pojilleni. Kirjoittanut Arvid Genetz

Ei aasinkyytiin tyytyä

Käy teikäläisten laihin,

Ei istuimiinne hyytyä,

Kiinn’ kasvaa leipämaihin:

Te Suomen poijat reippahat,

Te hevosmiesten aaluvat,

Ei veltostella kelpaa!

Viel’ leikkijousin urhoat,

«Tutoni», varma piltti,

Ja leikkitorvees toitotat,

Pien’ Eljas poika kiltti;

Hyv’ on: käsivarsi varmistuu,

Ja silmän tarkkuus tarmistuu,

Ja korva tottuu torveen.

Ykskolmatta kun täytätte,

Soi torvi toisenmoinen,

Te miekat saatte vyöllenne,

Ja leikki alkaa toinen;

Te raisut saatte ratsahat,

Ja silloin niinkuin patsahat

Selässä istukaatte!

Jos silloin päälle täyttäen

Vihollisjoukko karjuu,

Pelotta, tyynnä olkaatten

Kuin Kangasalan harju!

Kun käsky soipi: eteenpäin!

Rivissä Suomen ratsuväen

Kuin leivot lentäkäätte!

Niin, entäkää kuin lentimin

Vastaamaan vainolainen,

Ja saakaa nimi sankarin

Kohottain maanne maineen,

Ja eestä ehjän Suomenmaan

Ja uskollisen ruhtinaan,

Jos tarvis, kaatuotte!

Ei aasinkyytiin tyytyä

Käy teikäläisten laihin,

Ei istuimiinne hyytyä,

Kiinn’ kasvaa leipämaihin:

Te Hakkaa-päällit nousevat,

Te uudet Suomen rakuunat.

Ei veltostella kelpaa!

1889.

Lähde: Jännes, Arvi 1889: Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi. Weilin & Göös’in Osakeyhtiö, Helsinki.