Sotalaulu pojilleni

Sotalaulu pojilleni.

Kirjoittanut Arvid Genetz


Ei aasinkyytiin tyytyä
Käy teikäläisten laihin,
Ei istuimiinne hyytyä,
Kiinn’ kasvaa leipämaihin:
Te Suomen poijat reippahat,
Te hevosmiesten aaluvat,
Ei veltostella kelpaa!
Viel’ leikkijousin urhoat,
«Tutoni», varma piltti,
Ja leikkitorvees toitotat,
Pien’ Eljas poika kiltti;
Hyv’ on: käsivarsi varmistuu,
Ja silmän tarkkuus tarmistuu,
Ja korva tottuu torveen.
Ykskolmatta kun täytätte,
Soi torvi toisenmoinen,
Te miekat saatte vyöllenne,
Ja leikki alkaa toinen;
Te raisut saatte ratsahat,
Ja silloin niinkuin patsahat
Selässä istukaatte!
Jos silloin päälle täyttäen
Vihollisjoukko karjuu,
Pelotta, tyynnä olkaatten
Kuin Kangasalan harju!
Kun käsky soipi: eteenpäin!
Rivissä Suomen ratsuväen
Kuin leivot lentäkäätte!
Niin, entäkää kuin lentimin
Vastaamaan vainolainen,
Ja saakaa nimi sankarin
Kohottain maanne maineen,
Ja eestä ehjän Suomenmaan
Ja uskollisen ruhtinaan,
Jos tarvis, kaatuotte!
Ei aasinkyytiin tyytyä
Käy teikäläisten laihin,
Ei istuimiinne hyytyä,
Kiinn’ kasvaa leipämaihin:
Te Hakkaa-päällit nousevat,
Te uudet Suomen rakuunat.
Ei veltostella kelpaa!

1889.


Lähde: Jännes, Arvi 1889: Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi. Weilin & Göös’in Osakeyhtiö, Helsinki.