Sota-virsiä

Sota-virsiä. (Lähetetty.) Kirjoittanut Kustaa Adolf Saxbäck

Nyt Herra meitä siunatkoon

Ja vahvistelkoon voimat.

Ijäinen vaarat poistakoon

Ja suokoon onnen suunnat.

Jaa, Jumala, me tiedämme,

Ett’ viivyttele auttaa;

Nyt Herran nimeen nostamme

Lippumme, toivoin voittaa.

Vie, Herra, meitä voittoon!

Muut kerskailevat miekoistaan

Ja luottain joukkoihinsa:

Me uskallamme Jumalaan;

Hän lyö ne hankkeinensa.

Heit’ oma turhuus turmelee:

He hukkuvat hätäänsä;

Vaan, meitä Herra varjelee

Omaan pyhään, nimeensä.

Vie, Herra meitä voittoon!

---

Min’ uskon Herran, ijäisen

Vaiheeni vartioivan;

Ja Herraa pelkään, muuta en,

En kuollon vahingoivan.

Min’ isänmaan ja oikian

Edestä sodin aina;

Kas! jumalisuus sotijan

On urhollisuus oiva,

Ja tunnon vakuus voitto.

Putoo ei puusta hedelmä,

Ei ennen aika’ansa;

Niin Herralt’ on myös elämä

Määrätty mittahansa.

Ilolla, uskoin sanansa,

Vaaroissa vaihehdimme:

Ja, sotein lajia suojassa,

Tai voitamme, tai käymme

Ijäiseen, isänmaahan.

Sin’ itse, joka istutat

Hiuskarvammekin kunkin!

Sin’ yksin sodat asetat,

Myös määräät lankeevankin.

Sun viisautessas saatamme

Me viljellä vakuutta!

Ja hyvyytessäs toivomme

Rakentaa, rakkautta,

Niin kuollen kuin eläinkin.

[Kustaa Adolf] – [S]ax[bäck] –

Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 24.11.1855.