Sota-runo
| Sota-runo. Helmikuun alussa v. 1878. Kirjoittanut Isak Hirvonen |
- Oi! jos soisi soittimeni,
- Kalahtaisi kanteleeni,
- Niin ma hymin huokaseisin,
- Kantelin sen kai’uttaisin,
- Maani salojen suloiksi,
- Lempeheiksi lehto-lammin;
- Innolla sodat sanoisin,
- Tyynin rauhat rallattaisin,
- Tuolta Tuikin tantereilta,
- Itäisen ilman aloilta;
- Kussa kansat kauvan karsi,
- Viiton vaivoissa valitti
- Pakotusta palaneiden,
- Turkin tulvan hallitusta;
- Kussa kyynel virroin vieri,
- Hurme-saunat höyrahteli:
- Koska pienet punattihin,
- Nuoret nurjin pilkattihin,
- Vanhat vuoroin vaivattihin,
- Ilkeästi Islamilta,
- Että taivasten tasalle,
- Aina pilvihin pihoille
- Hätä-huudot huomattihin!
- Tuo on meiltä tuntematon,
- Tuosta tutkinto pimeä:
- Minkätähden tähän asti
- Vuosi sadat saivat männä
- Tuhat vuodet viereskellä
- Alla kurjuuden kulua
- – Armon aikaa armotonna?
- Olla Servia surussa,
- Rumenia rauhatoinna,
- Montenekro neuvotoinna,
- Hertsekovit hyljättynä,
- Kaikki Balkaani pulassa,
- Koko Reekka rempallansa.
- Eikö saatu sankareita
- Aleksanderin aloilta,
- Mailta Moskovan monta
- Pakanoiden painajaksi,
- Turkin vallan voittajaksi?
- Siitä vaan on selvä tieto,
- Tieto, tunto tulistunut
- Että voiman valtijomme,
- Itse Luoja Ihmiskunnan
- Näki näytelmät nämitki;
- Piti pitkä-mielisyyttä,
- Antot armoa ajassa
- Parannukseen pakanoille:
- Vaan kun Turkki tuost’ei kuollut,
- Parannut paha, pakana;
- Silloin Herra hengellänsä
- Kutsui, käski käskyläisen
- Jonk’ oll’ ammon aatellunna,
- Jonka sielulle sanonna
- Tämän suuren surkeuden,
- Pakotuksen Palkaanissa. –
- Keisari, Hän käskyn kuuli,
- Taivahan tahdon tajusi,
- Oivalsi ajan olevan:
- Sanoi salaman tavalla
- Ukon ilman ihmehellä:
- Saattoi käskyn sankareille,
- Kaiken Venäjän väjelle,
- Kanssa meidän kaartillemme
- Että miehet miekkonensa
- Pyrkiä työlle pyhälle!
- Tuo on myöski tutkimaton,
- Miksi Englandin Emäntä
- Veellä Vellamon veronen,
- Maalla moinen Maunun Eukon
- Kantot kaukaista kadetta,
- Syön-kuuta synkeätä
- Vastaan meidän valtiosta
- Tämän sodan syttyessä? –
- Vaan, tunnetkos nyt tunnin juoksun,
- Saunan syyhyisten varaksi;
- Kun on Aasia avoinna,
- Karss’in muurit katkottuna,
- Plevnan linna leivätönnä,
- Koko Sofia sorassa;
- Adriaani autiona,
- Monta muuta muokattuna,
- Solat, ahdingot avattu!
- Saman tunnet turkkilainen,
- Suun Portti poukutusta;
- Koht’ on Konstatnoopelissa,
- Puoli kuisen kuutamella
- Kotka-lippu korkealla,
- Merkki meidän Keisarimme,
- ”Risti” valon ja vapau den
- Joka koitti Konstatille
- Suuren Roomin ruhtinaalle
- Maksentia maseutaissa; *)
- Siell’ on pesä perkattava,
- Hurmehella huuhdottava
- Vuosi-tuhanten tuhoista,
- Tahrehista tappu-miesten;
- ”Sillä, kussa onpi raato,
- Sinne kotkatki koolle.”
- Sinne rientää Reekkalaiset,
- Kaikki Kandian asujat,
- Pakolaiset Bulkarian
- Pijan näille pitoloille,
- Näille varoille vähille,
- Herran töitä tuntemahan
- Jerikkoa ja’ottaissa
- Jossa Josuan tavalla
- Luojan joukon johdattaja
- Iso Herra Israelin
- Aleksanderi ajaavi,
- Toinen ”Suuri” suunnottaavi
- Taiten Tappelun menoja;
- Joll’ on pasuunat parammat,
- Tuli soitoksi somimmat,
- Vaan ellös Englandin Emäntä,
- Ellös raukka Raeska-riepu
- Kutsuttomat kuokka miehet
- Pistäykö näille pidoille,
- Näille varoille vähille,
- Olkaa koreesti kotona
- Muistamassa muinasia!!
- Tää on hetki, Herran hetki,
- Pelastuksen pyhä aamu,
- Riemun päivä Kristityille!
- Jaa!
- Anna tälle aikehelle,
- Pyrinnölle pyhimmälle
- Luoja armias apua,
- Siunausta suotuisata
- Armopalkalla pyhällä,
- Kunnialla korkealla,
- Ruoki meidän Ruhtinasta,
- Siunaa sota-väkeä
- Jonka kutsuit, ja korotit,
- Jonka itse johdattelit
- Tälle työlle Turkin maalla;
- Armon virran voitehilla
- Voitele ne vammat suuret
- Haavat hirveät paranna,
- Kun on saatuna sodassa,
- Tappeluissa Turkin maalla!
- Lohdutuksen lempehellä
- Kuivaile ne kyynel virrat
- Jotka haudoille urosten
- Kaatuneiden kammijoille
- Tiheästi tippunevat!!
*) Katso Barth’in kirkkohistoria sivu 53.
Lähde: Tapio 6.3.1878.