Sopusointu

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Vedet väilyvät kultia taivahan
niin kirkkaina kuvastavat,
ja vaarat valtavat korkeuteen
ylös ylväinä kohoavat.
Ja lehdossa helkkyen heleät
joka oksalla sävelet soivat,
ja laine lummetta liekuttaa,
ja ulpukat unelmoivat.
Sopusointu suuri ja ihmeinen
ja kaunis on kaikkialla,
uniss’ ulpujen, taivahan sinessä
ja aallossa, aallon alla.
Ja taivaasta maahan kaareutuu
värisoinnuin siintävä silta,
ja kysyy soutaja päivältä
ja vetten mainingilta:
»Nyt miksi kuulas ja kirkas niin
on taivas ja aaltojen syli?»
Ne vastaa: »Ilmoja raikastain
kävi ukkonen ulapan yli.»


Lähde: Rytkönen, Antti 1930: Yksinäisyyden sävel: runoja. Otava, Helsinki.