Sonetti tuntemattomalle

Sonetti tuntemattomalle Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

En läheltä mä nähnyt silmiäsi,

ei sanani sun korvaas kaikuneet,

ei koskaan kättä koskettanut käsi,

ei hymyt yhtyneet, ei kyyneleet.

En kuunnellut sun nuorta sydäntäsi,

ei kiharaista tukkaas kierrelleet

mun sormeni. Vain ohi käydessäsi

on joskus katseet toistaan hipaisseet.

Oi Kohtalo, sa toivottomin, julmin!

Mun Ihanteeni kaartuvaisin kulmin,

näin iät oudoksiko mulle jäät?

Viel’ iltaa tuskallisen lohdutonta

näin elää täytyykö mun monta, monta,

kun vieraana sun nään ja sa mun näät?

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.