Sonetti.

Kirjoittanut Heikki Sarvela


Kun päiväkulta laskee taivahilta
Ja rauhaisuutta luonto uhkuaa,
Kun yöksi vaihtuu vieno, vilpas ilta
Ja kuuhut taivahalla kumottaa.
Kas silloin muisto armas ahtehilta
Menneitten aikain mulle heijastaa
Ja into sytykkeen saa toivehilta –
Mun mielen’ lapsuuteen taas halajaa.
Ah, mitä turhaa! Se on mahdotointa,
En mennehiä taida saavuttaa –
Vaan näinkö elämän’ on toimetointa?
Ei! Nykyisyys ja kallis isänmaa
Ei salli uneksia saarnatointa,
Se vaatii meiltä tositoimintaa.

Nurro [Heikki Sarvela].


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.