Sonetista

Sonetista.

Kirjoittanut Kazimierz Przerwa-Tetmajer

Rakastan vaikeen sonetin ma ihanuutta.

On mulla, näyttää, marmoria palanen,

ja siitä talttani saa vapaast’ veistellen

vain ikivanhaan muotoon luoda yhä uutta.

Ma rakastan sen täyden soinnun vaskisuutta

ja muotoa tuon aina saman sävelen,

min aihevaihtelu on silti ikuinen

kuin pilvitaivaan, joka kuvioitaan muuttaa.

On mulle rakas pieni pyhäkkö tää, johon

suur’ mahtuu Jumala kuin kirkon holvistohon,

on rakas tämä vuoripolku kapea,

jolt’ kaatuu, ken ei tarkoin taida astua,

on rakas tähtönen, mi valaisee kuin koi,

ja kellon kumina, mi yli myrskyn soi.

Lähde: Slaavilaisten kirjallisuuksien kultainen kirja. 1936. Toimittanut V. K. Trast. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.