Soiton voima (Uotila)

Soiton voima. (1 Sam. kirj. XVI, XIX.) Kirjoittanut Oskar Uotila

Kaks henkeä Saulia saavuttaa.

Sydän hänell’ on hellä kuin vaha:

Hyvä henki sen vuoroin valtaans’ saa,

Mut vuoroin sen valtaa paha.

Saul milloin on mielevä kuningas

Ja milloin julmuri raaka.

Hovi kuiskii: «Punnitse tekojas,

Saul, missä on maltin vaaka?»

«Saul kuningas! Huoltesi hoivaksi

Voit soittajan itselles suoda.»

Saul keksi sen neuvon oivaksi,

Hän antoi Davidin tuoda.

Niin David harppua helkyttää,

Kun synkkä on Saulin mieli;

Ytimetkin Saulin se elvyttää

Sen kuulusan harpun kieli.

Se Saulin sairahan sydämmen

Kaikk’ katkerat muistot kitkee;

Sula onni on ilmeenä kasvojen,

Ja silmäkin ilosta itkee.

Mut kerran kun David harpustaan

On loihtinut sävelen parhaan,

Saul keihäänsä heittää vimmoissaan

Päin soittajataan – toki harhaan.

Se silloin taukoo ja vaikenee

Jalo harppu ja sulous soiton;

Mut Saulin huolet ne haikenee,

Paha taas vie hänestä voiton.

Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.