Soiton voima

Soiton voima. Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio

Ja soitolla voima on loppumatoin –

Kun Hurjien kantelo pauhaa,

Niin maassa ja taivaassa tyyneys on,

Saa tuonikin seuraneen rauhaa,

Ja helvetin ukset on ammollahan,

Käy perkele soittoa kuulemahan.

Niin kantelo Hurjien hankita voi

Ilon hetkeksi vaivojen maassa;

Kirotuilleki nautinnon hetkeksi soi

Laulu moinen, mi autuahassa

Öin päivin on voimana, riemunakin,

Siis soit’ että kuuluu se helvettiin!

Sä kantelon kieliä surkeilet,

Tai sormesi heikot ei kestä,

Käärmeen veres kieliä pehmittele,

Saat sormesikin siinä pestä,

Sitt’ iske ett’ tuikkaelee kipunat,

Kielet värjäelee valon kuin salamat!

Kun vainajat hautojen kattehet luo

Pois, astuvat, luurangot helkkää,

Äl’ aattele: soitto jo riittävi tuo! –

Älä liikoja luovasi pelkää!

Jos kuulijaparvesi suuri jo on,

Niin soita ne hurjahan karkelohon!

Kun luurangot riemusta notkuttaa

Polviaan sekä nyökyttää kallot,

Ja taivahan riemuun maailma saa

Sekä tyyntyvi helvetin aallot,

Mä silloinkin huudan: sä kantelo soi,

Ett’ aina tää karkelo jatkua voi!

Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.