Soita Suomi Sanomistas

Soita Suomi Sanomistas.
(Näihin Sanomiin lähätetty.)
Kirjoittanut anonyymi

Ääntele jo äänevästi,

Kielelläsi kaunihilla

Somehilla sanoillasi,

Että kuuluis kaukanakin,

Maitten pitkäin perillä,

Kaikuisivat kolkot torvet,

Salmet, saaret sanoisivat,

Kuinka kieles kiedottuna,

Outoin solmuin solmettuna,

Viskattuna, vierottuna

Äitin riettaan rinnohilta,

Sotkettuna sorrettuna

Omaisilta, onnetoinna

Kuollon kourisa makasi

Runneltuna Ruottin alla. –

Jopa näimme nähtävästi

Isäin innot itkuksisa

Murheisansa miesten mielet,

Pienten poskilla pisarat.

Näitten kuuli kuikutukset,

Vaikiammat vaikerukset,

Hädän haikian havaihti

Herra hellä ylimaasta

Miesi jalo joukostamme

Vahva Suomen Vastustaja. –

Iski suonen ikenistä,

Jännen kielen kantimista;

Sanat särkein salvoksensa

Suikahtivat säntillensä,

Sujuttaisin saumoillensa,

Nuopeet nousit nojollensa,

Kaatuneetkin kannollensa;

Josta kieli kielevämpi,

Puhet kohta puhtahampi,

Mukavampi, miehusampi,

Rohkiampi, rotevampi

Virkois Viikko-Sanomiimme,

Joihin kokois koommalta,

Kulkeisansa kuulustellen,

Jäätyneitä jäännöksiä

Maamme pohjasen povesta,

Hyytyneitä huilun-töitä

Savon synkiän saloista. –

Vielä vanha Väinämöinen

Runojansa ruostuneita

Alta kannen kanteleensa

Suloisesti soitteleepi. –

Vielä kansan kasvavaisen

Laulut parhaat laulettavat,

Huilun hupaiset huminat,

Riemun tuovat rintoihimme,

Koska lapset laattialta

Pojat pienet pankon päältä

Näitä kilvas kinuttavat,

Nauru-suiset neittosetkin

Tyvikkäiset tyttyläiset

Kuvustansa kukertavat

Sulhaisille soittelevat. –

Päivät juosten pakenevat,

Illat ilolla menevät,

Mataloisa majoisamme,

Koska joukko jutelleepi

Oppineitten ojos-teistä

Tuolla tähtien takana. –

Jopa Suomi suistettuna,

Ohjillansa ojastettu,

Kieli kankia kadonnut,

Eikä enään eksyneenä

Muitten kengisä kävele. –

Jopa sodat soitettuna

Nujillakin nujittuna;

Tiedot kaikki tietynynnä,

Neuvot uudet neuvottuna,

Meren aukot avarimmat,

Vuoret tulta tuiskuvaiset,

Kymet maata kyntäväiset,

Piirit kaikkein kansakuntain

Kartan kansa katsottuna,

Päämme kätköin käärittynä. –

Vielä tarjona tarinat,

Sepän taitavan takomat;

Satuja myös saatavilla,

Somahasti saumotuita.

– – Anon viimein anteheeksi,

Jos ei taivu tahaksesi

Laiha laulu lantuvalta.

Menis mieleni metenä,

Haltioisa ajun aistot

Ahkiolla ajasivat,

Vaan on kontasa käteni

Karsinoinnut kanteleeni.

J. J. P.

Lähde: Turun Viikko-Sanomien vuosikerta 1823, 17. toukokuuta s. 2–3. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 24.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Turun Viikko-Sanomat, vuosikerta 1823. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/tvs/tvs1823_rdf.xml.