Soi, soi kaisla!
Soi, soi, kaisla! Kirjoittanut Gustaf Fröding |
- Soi, soi, kaisla,
- Laineet loiskikaa!
- Pien’ Aune, immyt puhtahin,
- Nyt missä taivaltaa?
- Hän huus kuni ammuttu sorsa, kun hukkui hän,
- Ol’ aika kevään viherjän.
- Maailma hälle nurja ja aina armoton
- Se koski mieleen hentohon.
- Maailma hälle nurja vuoks’ aarteiden,
- Ja lempensä vuoksi keväisen.
- Ne silmäterään pistivät okahan,
- Ne heittivät liljan lokahan.
- Siis murhe-, murhevirttä nyt
- Te aallot laulakaa,
- Soi, soi kaisla,
- Laineet loiskikaa!
Lähde: Fröding, Gustaf 1895: Valittuja runoja: kokoelmista ”Guitarr och Dragharmonika”, ”Nya Dikter” ja ”Räggler å Paschaser”. Suomentanut Yrjö Weijola. Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut Kasimir Leino. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.