Soi, kallis suomenkieli, soi!

Soi, kallis suomenkieli, soi!

Kirjoittanut Eero Eerola


Soi, kallis suomenkieli, soi!
Soi, esi-isäin virsi,
ain, Suomen kannel, huminoi,
pois poista syvä kirsi!
Se kirsi, joka kahlita
sun tahtoi korven yöhön,
kuin valtavoiman vangita
se voisi orjan työhön!
Soi, Suomen kannel, helise,
sun kaikus kauas kantaa,
se kautta maiden, meritse
käy maailman jo rantaa,
se astunut on arvossaan
rinnalle vapahitten,
se tuntee jo nyt tunnossaan:
oon juurta sankaritten!
Miss’ ennen kalvat kalskahti,
kas, siellä soittos soi jo,
tai hengen virsin helähti
sun loitsus – voiton toi jo.
On Väinämöisen viikate
isketty taivon lakeen,
kas, sulle viittoo merkki se
syntysi suuren takeen.
Soi, kallis äidinkieli, soi,
soi suurta hengen taikaa,
runojen rytmin huminoi,
luo Suomen-suvun aikaa,
ja templit, taiteen tarhatkin
sun maassas suurentukoot,
ja laajempihin lauluihin
jo voimas varmentukoot!


Lähde: Eerola, Eero 1930: Kuokka, miekka ja auringon armo: isänmaallisia runoja. Forssan kirjapaino o. y., Forssa.