Sofistin suru.

Kirjoittanut Kasperi Tanttu


Hän istuu iltamyöhään yksinänsä
ja tutkiskelee kirjakääröjänsä.
Yö lepää yllä Aleksandrian
ja raskahasti huokaa Välimeri,
vaan raskahammin kohoa rinta sen,
ken opin ylvään isältänsä peri,
vaan poikiansa hurmaa usko uus:
tuon natsarealaisen jumaluus.
Hän kristologiasta huolii viis
ja hyörinästä keskiajan aamun,
hän, joka tuntee opit Platonin
ja näkee edessänsä Zevksen haamun;
vain ylimielisesti hymähtää
ja nojaa kirjakääröjänsä vasten:
tuo armon-oppi niitä tyydyttää
voi kyllä, jotka elää lailla lasten.

1913.


Lähde: Tanttu, Kasperi 1913: Nuoresta sydämestä: runovalikoima. Kustannusosakeyhtiö Valonvalta, Mikkeli.